Taas mennään

Kello on puoli yhdeksän illalla ja ulkona on enää 19 astetta. Piti siis siirtyä mäkkärin lämpöön. Omasta kämpästä en taaskaan saa lämpöjä päälle, joten siellä on hiukan viileähköä. Olisi pitänyt jättää ikkuna auki.
Mara oli sunnuntaina kentällä vastassa ja menin illaksi heille. Siellä on ollut lapsia viikon verran ja Mara oli aika kypsä. Syötiin Áronin nimipäiväkakkua. Pihan hedelmäpuu oli jo kukkinut, onneksi muualla näin paljon kukkivia puita. Ilma oli koleahko, 8 astetta ja tuulta.
Maanantaina herättyäni suuntasin oopperan lipunmyynnin kautta vuorille. Ehdin vielä nähdä vuokotkin.

Illalla olinkin sitten rättipoikkiväsynyt. On tullut oltua kolme viikkoa liikkumatta. Uni oli kuitenkin katkonaista.
Aamulla lähtiessäni jäin heti kiinni käytävällä. Juliskan lapsenlapsenlapsi on sairastunut vakavasti, eikä heillä ole rahaa ostaa lääkkeitä. Heti en kuitenkaan ruvennut rahapussinnyörejä aukomaan.
Tänään sitten menin sinne aamukahville ja tyhjensin lompakkoani. Mentiin myös Anikon kanssa yhdessä apteekkiin niitä lääkkeitä hakemaan. Maksoin kortilla. Nyt on lääkkeet kolmeksi kuukaudeksi. Enempää en aio auttaa, viettäköön pääsiäisen ilman juhlaruokia = kinkkua.

Menin hame päällä kävelemään, koska viideltä oli meno Márian galleriaan. Kävelin pitkin Szentendren pikkukaupunkia kätköillen samalla. Oli sika kuuma. Piti riisua sukkiksetkin, että jaksoi olla.
Viideksi menin Márian galleriaan, jossa oli Mongolialainen taiteilija vaimonsa kanssa. Mongolialaiset ovat myöskin unkarilaisten sukulaiskansa. Heillä on useita satoja yhteisiä sanoja. Mitenkähän tämä sopii suomalais-ugrilaisuuteen?

Vittoriokin oli mukana. Aluksi en tuntenut, mutta kun hän tuli puhumaan muutaman sanan suomea, tajusin kuka on. Kovin paljon lämpimiä terveisiä mummolle.
Tietolapsille sellaisia terveisiä, että Sampon raahattava käynnistyi, mutta heti kohta meni mykäksi, eikä ole sen jälkeen käynnistynyt. Ilmeisesti akku oli ihan tyhjä, en heti laittanut verkkojohtoa. Nyt kuitenkin olen ilman DVD-asemaa. Se on suuri puute, koska haluaisin joskus katsella filmejä ja mikä tärkeää, polttaa CD-levyjä. Jos Temppa ei osta pyörää, voisin ehkä ostaa uuden koneen, mutta millaisen??? Mikä mahdollisuus olisi tietsikalla katsella myös telkkaria? Millainen lisäosa?

Keskiviikkopäivä

Aika tavallinen päivä täällä. Eilisen monen tunnin kävelyn (25 kätköä) pidin vapaapäivän. Aamulla en viitsinyt nousta ja jatkoin koiran hiljenemisen jälkeen nukkumista. Eilisen elokuvan (Ironlady) jälkeen innostuin katsomaan tällekin päivälle jonkin kuvan. Jostakin alitajunnan kätköistä juolahti mieleeni, että pitää ennen lähtöä palauttaa lähetystöstä lainaamani elokuvat. (Miesten vuoro oli hyvä leffa)

Gellért kylpylä

Vapaudenpatsas

Kuteet niskaan ja menoksi. Päätin syödä kauppahallilla, joka on matkan varrella. Valitsin paikan josta sai halpaa pastaa. Maukasta oli, tosin radio oli niin kovalla, ettei tahtonut saada tilattua. Henkilökunta lauloi mukana unkarilaista slaageria. Siinä syödessäni edessäni oleva nuoripari mallasi tanssiaskeleita ja sekös henkilökuntaa miellytti. Kohta oli kaikilla paalinkalasit käsissä ja nuorillekin tarjottiin. Ei ihme, että radio oli niin lujalla ja laulu sujui. Ruoka oli maukasta.


Teemu toivoo kuvia ja tänään napsin niitä matkalla lähetystöön.
Soitin summeria ja virallisesti kysyttiin kuka siellä, mutta pian kuului Hei Lea! Réka täällä, kiva nähdä. Hän on tuuraamassa kolmen viikon ajan. Kun siinä juttelin, kulki lähettiläs ohi ja tervehti iloisesti ja vitsaili että aionko muuttaa sinne. Aula oli näet täynnä matkalaukkuja. Vastasin tietenkin, että todellakin aion, koska oma kämppä ei miellytä. Jaria tulee kyllä ikävä kun hän syksyllä lähtee. Hän on luonut todella mukavan ilmapiirin lähetystöön.

Lähetystön pysäköintilupa

Lähetystön porttia

En sitten viitsinyt jäädä lehtiä lukemaan, kun siellä oli se ryhmä vierailemassa. Lähdin leffan suuntaan. Siinä lähellä on kolme isoa kirjakauppaa ja olen ehtinyt koluta vasta yhden ja ajattelin, että otan tänään seuraavan käsittelyyn. Sieltä löytyi etsimäni unkarinnettu Koirien Kalevala. Väinämöinen on unkariksi Vejnemöjnen ja Ilmarisen Seppo on Izmos. Niin ja Sampo on Szampó. 
Katsoin tänään ranskalaisen kuvan miehestä, joka on pyörätuolissa ja jota "hoitaa" neekeri. Ihan katsottava, en vain saanut teksteistä selvää. Mutta täällä oppii arvaamaan.


Illalla pääsin taas Müpaan konserttiin sen musiikkiporukan kanssa. Mentiin henkilökuntalipuilla ja ohjelma oli todella mielenkiintoinen. Se radioitiin suorana ja näytti siellä yksi kamerakin olevan töissä. Paikat olivat kolmannen parven eturivissä ja sieltä näki hyvin koko orkesterin. Oli mukava seurailla mitä takarivin kaveritkin puuhasivat. Samaten minulla oli suora sihti flyygelin koskettimiin. Ohjelmassa oli kaksi Ravelin teosta, toinen niistä pianokonsertto. Vaikutti Sibeliuksen aikakauden musiikilta. Konsertissa mukava kuunnella, mutta en nyt ehkä kotona 
kuuntelisi. Väliajan jälkeen ohjelmassa oli Saint-Saënsin III c-molli ("orgona") szimfónia.

Lavalla oli muiden soittajien lisäksi flyygeli ja urkujen soittopöytä mikä lie. Minä siinä jo suunnittelin seuraavia juhlia. Hommataan jostain orkesteri ja Sampo ja Salla harjoittelemaan. Yhdeksän vuotta aikaa. Mutta suunnitelma kariutui siihen, että yhdessä osassa flyygeliä soitettiin nelikätisesti.

Sibelius

Tänään oli Müpan lipputangossa Unkarin ja EU:n lippujen lisäksi Suomen ja Englannin liput.
Esa-Pekka Salonen ja Philharmonia orkesteri Lontoosta kai.

Ensin oli ohjelmassa Sibeliuksen Pohjolan tytär ja sen jälkeen Viulukonsertto. Minulla oli lippu kolmannelle parvelle, joten hyvin kuului, mutta kaukaa piti katsoa. Vieressäni istui tyttö viulukotelon kanssa ja minähän tietenkin juttelemaan. Hän on viulunsoiton opettaja ja kertoi että kuulemma nuori unkarilainen poika olisi Sibeliukselle kirjoittanut tuon konserton. Poika oli silloin kaksitoista vuotias ja kuoli hyvin nuorena. Tiedä sitten miten on.


Väliajan jälkeen vuorossa oli Beethovenin VII sinfonia ja minä siirryin permannolle, koska siellä oli tyhjää. Oli mukava katsella kapellimestarin työskentelyä. Kyllä tukka heilui. En ole ennen kuullut Müpassa bravo huutoja, mutta nyt kuului. Ylimääräisenä numerona kuultiin Valse triste. Kun taputukset eivät ottaneet loppuakseen Salonen komensi konserttimestarin mukanaan pois. Kysyin siltä viulutytöltä mikä hänen mielestään on paras unkarilainen orkesteri ja hän sanoi sen olevan Festival szenekár, jonka liput näyttävätkin olevan vähän kalliimpia.

Slovakia

Kyllästyin paikallaoloon ja hyppäsin junaan ja matkustin Tonavan rannalle Pohjois-Unkariin. Sieltä sitten kävellen siltaa pitkin Slovakian puolelle Komárnon kaupunkiin.











Karttoja ei tietenkään ollut missään, mutta minäpä olin ottanut kotona geokätköjen koodit ja ne veivätkin mukavasti kaikille näkemisen arvoisille paikoille.

Aurinko paistoi, mutta ilma oli tuulinen. Pipo olisi ollut tarpeen.

Tämän koulun  pihalla on Jokai Morin, unkarilaisen kirjailijan patsas. Lienee syntynyt täällä. Säveltäjä, nimeltään Donizetti anakin on syntynyt kaupungissa. Ei ollut kotimuseon luona kätköä.
Joka puolella kuuli puhuttavan unkaria ja kadunnimetkin olivat kaksikielisiä. Kaupassa ja baarissa ilman muuta palveltiin unkariksi. Helppoa.

Sunnuntaina olin Maran luona synttärilounaalla ja tänään menen Ágin luokse syömään, siksipä eilen söin vaatimattomasti. En tiennyt mitä tilasin, mutta tällaisen sain hintaan 1,66€.
















Annan periksi näille itsepäisille tottelemattomille kuville. Olkoon sikin sokin kun kerran haluavat. Tässä teille pussailupaikka, puu täynnä misteleitä.

Tässä puolestaan esimakua kevään tulosta.

Eläkeläisen viikko

Olen taas opiskelija ja ihan hyvin pärjään nuorten joukossa. Tunnit ovat aamupäivällä ja sen jälkeen ruokailen ja menen kirjastoon sanakirjojen pariin. Siellä aika kuluu iltaan asti, ellei ole muuta menoa. Viime viikolla ei ollut jumppaa hiiihtoloman takia ja sain keskittyä paikalla istumiseen.
Keskiviikkona oli lähetystössä gaalakonsertti, jossa jaettiin tämän vuoden stipendit ja konsertoijana Mária Temesi, oopperalaulaja. Hän lauloi oopperakappaleita ja äänessä riitti voimaa. Olin kutsunut sinne Pusztasámorin tuttavani, muuten ei olisi tullut mentyä. Konsertin jälkeen lähetystö tarjosi illallisen. Viime vuonna oli koktailtilaisuus ja tänä vuonna uusi kokki, joka ei kovin korkeaa avosanaa valitettavasti saa. Zsuzsankin mielestä ankan olisi pitänyt olla rapeaa jne... Oli mukava rupatella ihmisten kanssa. Oli kuitenkin sellaisiakin suomalaisia, jotka eivät tunteneet. (Pöyhtäri ja Hassi) Kovin on suuri ero verrattuna lähettilään ystävällisyyteen. Harmi, että syksyllä tulee uusi lähettiläs.


Torstaina oli taas tanssi-ilta ja todella hyvä sellainen, koska Romaniasta oli jo tullut vieraita ja tanssijoita kuitenkin aika vähän. Myöskin huippumuusikkoja (csángóunkarista) oli tullut paikalle ja tunnelma oli korkealla. Menin juttelemaan kahden moldvalaisen naisen kanssa, jotka olivat siitä kylästä, josta kummilapseni on kotoisin. Kuulin, että Adrianalla on luokkakaveri, joka edelleen odottaa kummivanhempaa. Eikö ketään kiinnosta?


Perjantaina oli csángóbal. Iso csángó-tapaaminen. Ensin ohjelmaa ja sitten tanssia. Oli oikein mielenkiintoista tutustua uusiin moldvalaisiin ihmisiin. Lähetin pikku paketin Adianalle. Oli paljon tuttuja syksyn reissulta. Ja tanssia riitti. Polvet sanoivat sopimuksen irti kolmelta. Onneksi asuntoni on loistavalla paikalla ja pääsin suoraan yöbussilla kotiin.
Menkääpäs kaikki kirjastoon ja kysykää kirjaa: Pieni tarina csángóista. (Tytti Isohookana-Asunmaa) Minua pyydettiin pitämään siitä esitelmä eräässä kokouksessa  ja referaatti lehteä varten, mutta onneksi kirjoitin kirjan kirjoittajalle ja kuulin, että kirjaa ollaan kääntämässä unkariksi, joten minä pääsen paljon paljon helpommalla.


Lauantaina nukuin pitkään ja iltapäivällä musiikkiystäväni olivat ostaneet liput radion studiokonserttiin. Puolitoista tuntia puhe-musiikkiohjelmaa ja lopuksi kappale kokonaisuudessaan. Debussy: Meri. Aika mielenkiintoista, mutta olin liian väsynyt. Onneksi Gréti vieressäni myös nuokkui.
Sunnuntain olin kotona ja nautin siitä, ettei tarvitse mennä minnekään.
Maanantai meni kirjastossa ja tiistaina otin opiskeluvapaata ja menin lähetystöön katsomaan elokuvaa: Hella W. Ihan mielenkiintoinen elokuva, paljon uutta tietoa, mutta paljon mielenkiintoisempaa oli jutella uusien suomalaisten kanssa. Tapasin pari lääkiksen opiskelijaa, jotka opiskelevat täällä englanninkielisessä ohjelmassa.


Huomenna keskiviikkona on unkarinsuomalaisten kokous ja lähettilään selonteko Unkarin tilanteesta. Menen siis taas lähetystöön ja etenkin Jari Vilénin juttu kiinnostaa.


Torstaina on vuorossa unkarilaisten Kalevala-seuran ilta. Jätän tanssi-illan väliin ja pitkästä aikaa menen tapaamaan suomea puhuvia unkarilaisia. Aion pyytää myös Kigyóssi Ágin mukaan. Ensi viikolla alkaa Ágin tietokoneopetus.


Olin viikonloppuna menossa Romaniaan, mutta matka peruuntui. Parempi onkin mennä vähän lämpimämpään aikaan,
Lauantaina olisi konsertti, jossa soitetaan Sibeliuksen viulukonsertto. Jos saan lipun, menen.


Tällaisiä nämä eläkeläisen kiireet.

Ikea

En jaksa opiskella, pakenen tänne koneen ääreen.
Pakolliset harjoitukset tulee tehtyä, mutta lukeminen ja opetteleminen ei suju.
Eilen menin kirjastosta Ikeaan syömään, koska kuulin siellä olevan lihapullat tarjouksessa. 10 lihapullan annos maksoi 200 forinttia. (yksi euro on 290 forinttia). Eilen oli vielä sellainenkin tarjous, että sai 200 forintin shekin, jos ostaa jotain vähintään tuhannella forintilla. Minä ostin lisää vihreitä laatikoita ja söin siis ilmaiseksi. Ei hassumpaa. Saa siellä kyllä nyt sitten jonottaa.

Kunhan tässä huilailen ensin, menen jumppatunnille ja sieltä seitsemäksi tanssitunnille ja tanssimaan. Ei hassumpaa.

Kansa hytisee täällä kamalassa -5 asteen pakkasessa. On luvattu yöllä jopa -15 astetta ja siihenpä sitten melkein kuolee. Ja luntakin kuulemma tulee jopa 20 senttiä.


Lähetystön tyttö kirjoittaa nykyään viikottain uutisia unkarilaisista lehdistä ja viimeksi oli juttua Malevin konkurssiuhasta. Rahat saa takaisin, jos lento on ennen 29.2. En kuitenkaan usko, että uhka toteutuu. Minulla on seuraava lippu Finnairille, mutta pitäisi sitä ennen päästä Suomeen. En voi käyttää Finnairilta pelkkää paluulippua ilman lentoa myös tännepäin.




 

Opiskelua

Meitä on viisi oppilasta ja hyvä opettaja. Pitää itseään vanhana, 33 vee. On opiskellut unkarin kielen opettajaksi ja siis lukenut myös suomea. Minä pidän hänen tyylistään, muistuttaa minua: monistetta toisen perään ja kertausta moneen kertaan. Tunnilla ei kuluteta aikaa tehtävien tarkastamiseen, vaan hän tarkastaa kotona ja ottaa esille virheet seuraavalla tunnilla. Huomaatteko miten sanajärjestys muuttuu kun pääosin käytän vierasta kieltä päivittäin. Marita raukka! Saat käyttää punakynää!


No minä tietenkin olen vanhin, mutta ennestään tunsin japanilaisen Junkon, joka on aikoinaan asunut 4 vuotta Helsingissä. Hän taitaa olla ikäjärjestyksessä seuraava. Hän on japanilaisen diplomaatin puoliso ja päätyönään on illallisen laitto puolisolle. Hän kertoi japanilaisesta työntekotavasta, että koskaan ei voi lähteä töistä ennen kuin pomo on lähtenyt.


Seuraavana vanhuuskategoriassa on amerikasta tullut 38 vuotias Mark. Hänen puolisonsakin on amerikkalainen ja eilen vielä ihmettelin, mikä heidät tänne toi. Mutta tänään selvisi, että ovat lähetystyöntekijöitä. Mark puhuu hyvin unkaria ja opiskelee ahkerasti. Hän tulee kohta olleeksi kaksi vuotta täällä.


Porukan hauskuuttaja on 27 vuotias tsekkiläinen poika, jolla on Slovakianunkarilainen tyttökaveri. Hän tekee tohtorinopintoja jostain EU-hun liittyvästä ja tullee opettamaan yliopistossa. Naurulihaksia voimistutetaan päivittäin hänen avustuksellaan.


Luultavasti nuorin on korealainen tyttö, joka puolisonsa kanssa opiskelee unkaria. Puoliso on alkeisryhmässä. Hänen puheestaan en saa juurikaan selvää, jotenen tiedä hänestä paljon. Hänelläkin on ehkä jokin uskontoon liittyvä syy olla Unkarissa.


Tunnit alkavat yhdeksältä ja loppuvat puoli yhden aikaan. Sen jälkeen menen johonkin syömään          ja sitten kirjastoon sanakirjojen ääreen. Aika rankkaa tuntuu olevan kun väsyttää melkoisesti. Siksi pitää välillä tehdä jotain muuta. Käännökset ja tehtävät saan tehtyä, mutta pänttäämisestä ei tule mitään. Täytyy laittaa vihko tyynyn alle...

Hautausmaa

Eilen lauantaina olin Maran kanssa oopperassa katsomassa balettia. Viola oli lähtenyt perheen kanssa hiihtämään ja minulle vapautui paikka. Toisen kerroksen aitiosta oli hyvä näkyvyys ja kuuluvuus. Orkesteria johti nainen ja huonosti kasvatetun tytön äitiä esitti mies.


Oli flunssainen olo ja menin kotiin huilailemaan.

Tänään sunnuntaina oli taas aurinkoinen ilma ja päätin lähteä kävelemään läheiselle hautausmaalle, josta minulla on vielä kaksi kätköä hakematta.
Tällä hautausmaalla makaa valtiomiehiä ja heille on rakennettu hienoja mausoleumeja.
Hautusmaalla oli myös paljon mistelipuita. Ennen kutsuin näitä pallopuiksi, mutta sitten työtoverini tuli täällä käymään ja kertoi pallojen olevan misteleitä.
Tällä kertaa huomasin myös, että täällä on tapana tuoda joulukuusia haudalle.


Illalla menen vielä konserttiin. On sellaisia konsertteja, että liput halpenevat sitä mukaa kun niitä tilataan. Tämän illan konsertti on loppuunmyyty ja lipun hinnaksi tuli 1000 Huf eli 3,5 €.


Huomena alkaa sitten tiukka opiskelu ja näillä foorumeilla tulee kolmen viikon tauko. Yliopiston intensiivikurssi on sen verran vaativa, että vie kyllä kaiken ajan.

Perjantai kuvina

Kati vei meidät taas kävelemään.

Viime sunnuntaina oli luntakin.

Tässä piilokuvassa on lentokone.

Mentiin yhdeksän hengen voimalla Katille syömään.

Loppupäivän lilluin lämpimässä vedessä.

Kipeenä

Gallerian avajaisten jälkeen mentiin istumaan lähellä olevaan taiteilijoiden suosimaan kapakkaan. Siellä on kuulemma hyvä ruokakin. Oli mukava jutella suomeksi, aika helppoa.
Tovi siellä istuttuamme, tulivatkin illan taiteilijat Arin kanssa samaan paikkaan.

Toisen tovin jälkeen tuli vielä eräs Arin tuttu. Myöhemmin illalla hänet esiteltiin meille tai sitten meidät hänelle. Hän on lähetystössä pidettävän stipendigaalaan sopraano. Laulaa tällä hetkellä Tannhäuserissa Elisabetin roolin ja on hankkinut myös pianonsoiton opettajan pätevyyden.

Mária Temesi.

Minullakin on lippu, mutta joudun antamaan sen jollekulle, koska pääsen samaan aikaan käymään Romaniassa.

Nukuin yöni Maijan sängyssä, terveisiä vaan! Aamulla paistoi aurinko kirkkaana ja kun suunnistin kotia kohti kuvailin Pál Utcan poikia.

Kotona sitten huomasin oloni huonoksi ja painuin pehkuihin. Flunssainen ja etova olo. Illalla kuulin, että sellaista tautia on täällä liikkeellä.

Kun opiskelusta eikä kylpemisestäkään tullut mitään, lähdin äänestämään.  Tutustuin paremmin lähetystön uuteen vahtimestariin, nuoreen kaveriin, joka on kova puhumaan. Mukava oli rupatella ja lukaisin Hesarinkin. Tänne tulee sellainen pienennetty versio, jota on helpompi lukea.

Aamulla olin bongannut halvan helmikaupan ja suunnistinkin sinne ostoksille. Vieressä on myös käsityökauppa ja tietenkin menin myös sinne haahuilemaan. Yhtäkkiä Zsuzsi oli edessäni, hän käy siellä keskiviikkoisin ompelemassa.

Olo ei ollut kaksinen, mutta olin menossa katsomaan dokumenttifilmiä Csángoista. Uranian pieni sali oli niin täynnä, että portaillakin istuttiin. Filmi oli tehty siitä kylästä, jossa kummilapseni käy opiskelemassa unkaria. Csángótutkija, jonka tapasin syksyn reissulla, oli filmissä reportterina . 
Filmin jälkeen siirryttiin viereiseen tilaan keskustelemaan aiheesta.
Minusta oli tietenkin mukavaa, että Péter muisti minut ja kyseli sähköpostiosoitettani. Illan lopussa hän esitteli minut porukoille, paljon siellä oli jo ennestään tuttujakin.


Kati antoi sellaisen reseptin flunssaan, että pálinkaa piti käydä ostamassa. Sekö vai mikä?, mutta nyt on huomattavasti parempi olo. Pitää vielä kuunnella oloa. Illalla olisi jumppaa ja tanssia ja huomenna retkeilyä. Mukaan tulee amerikassa matematiikkaa opettanut Katin sukulainen. Eronnut ja viisi lasta.

Verbien taivutusta

Pää on täynnä verbien taivutusta. Onneksi on tämä käsilaukkukone, jotta voi lintsata. Tässä isommassa kirjastossa ei ole vapaata nettiä, mutta minullapa on oma tikku mukana.




Mitä seuraa kun ilmoittaa kätköilysivulla, ettei löytänyt kätköä? Jo samana iltana sain kätköketjun tekijältä sähköpostia ja vihjeen laatikon paikasta. Olin iloisesti yllättynyt ja vastasin kertoilemalla mitä onkalolla tapahtui. Kerroin, että taisi olla hassua kun 60 vuotias naisihminen tulee ulos onkalosta. Ja sain iloisen vastauksen, että hän on 64 vuotias 




nainen ja haluaisi lähteä kanssani yhdessä kätköilemään. Onpahan joku joka soittaa apua kun toinen putoaa puusta. Samaten hän kutsui minut Geokapakkaan juttelemaan muiden kätköilijöiden kanssa. Täällä on siis sellainen. En nyt näiden opiskelukiireiden takia heti ehdi, mutta ei täällä todellakaan tarvitse yksin olla.




Eilen illalla olin ensimmäistä kertaa suuren musiikkitalon Bartók Béla salissa sinfoniaorkesterin konsertissa. Liput sinne ovat niin kalliita, ettei ole tullut mentyä. Tämä musiikkiporukkani hommasi liput 1000 forintilla (3,5 €) ja istuin toisella rivillä keskellä. En tällä kertaa nähnyt kapellimestarin ilmeitä, mutta oli mukava seurata hänen johtamistaan. Onneksi koroke on sen verran leveä, ettei putoamisen vaaraa ollut. Hyppyjä, niiauksia ja kaikkea mahdollista. Orkesteria voi johtaa myös lantiota liikuttamalla. Eipä tarvitse samana päivänä muuta jumppaa. Vaikuttavaa ja hauskaa. Ohjelmassa oli Dvorakin Uudesta maailmasta upeine puhaltimineen. Illan aiheena oli Tsekki ja ennen ohjelman alkua kapellimestari tuli mikrofonin kanssa kertomaan aiheesta ja laulelikin melodiaa välillä. Vasta sitten tuli orkesteri paikalle.
Sinfonian aikana eturivin tytöt puhuivat ja minussa iski taas opettaja päälle, onneksi olin liian kaukana. Väliajalla kuitenkin lavan etureunassa istunut nuori sellistipoika nuhteli tyttöjä ja toinen puoli kuunneltiin häiriöttä.
Väliajan jälkeen oli vuorossa Smetanan sävelkuvia Tsekistä ja eteen oli viritetty valtava valkokangas, jolle sävelkuvat tuotiin myös videoina ja kuvina. Niskat vähän eturivissä kipeytyivät, mutta varsinkin Moldau oli mukava nähdä kuvina. Puroa, metsästystä, kansantanssia, virtaa jne. Muut osat eivät olleet niin kauniita, koska niissä kuvattiin paljon sotaa luonnon lisäksi. Kuuntelen sodan mieluummin vain musiikkina ilman kuvia.
Oli kyllä mahtava kokemus. Ostinkin sitten itselleni halvimman mahdollisen lipun maaliskuulle Esa-Pekka Salosen konserttiin, jossa kuullan myös Sibeliusta. Maksoin 4900 forinttia ja paikka on kolmannella parvella. Halvimmat takarivin liput olivat jo menneet. On mielenkiintoista katsella orkesteria myös kaukovinkkelistä. Ja onhan mulla kiikari. Se sali on valtavan iso.




Tänään kuudelta menen Ari Kupsuksen uuden grafiikkagallerian avajaisiin. Pirkko soitti eilen ja kutsui heidän mukaansa. Sain minäkin kutsun, mutta yksin en olisi mennyt ja olisi minulla jumppakin tänään. Toinen graafikko on kuulemma Anteron tuttu. Googlatkaapa Antero Olín, tehnyt hienoa grafiikkaa.




Jätin kameran narikan kaappiin, lisään joitakin kuvia myöhemmin.
Nyt aas verbintaivutukseen. Monikon toinen on pahin.

Kátköilyá

Aika kuluu siivillá ja kirjoittaminen ei tunnu maistuvan. Eilen otin kameran mukaan ja ajattelin antaa kuvien puhua.
Istun kirjaston koneella ja aloitin ilman áákkösiá, mutta nytpá löysinkin ihan oikean ään. Vau.
Sattui tällainen näppäimistö, jossa on merkittynä tavallista enemmän.

Täällä on ollut kaksi ihanan aurinkoista päivää ja tänäänkin paistaa, mutta oli jo tultava kertaamaan tänne kirjastoon, koska viikon päästä alkaa tiukka opiskelu.
Lauantaina oltiin Katin porukalla kävelemässä, silloin bongasin vain yhden kätkön. Muu porukka seuraa mielenkiinnolla touhuani. Tämä kätkö oli näkötornin juurella helposti tavoitettavissa. Olin käynyt linnalla jo aikaisemmin, en vielä silloin kätköillyt ja nyt osasin näyttää porukalle kiertotien, koska portti oli suljettu. Jälleen kerran hieno näköalapaikka.

Sieltä kotiin huilaamaan ennen tanssi-iltaa. Innostuin vaihtamaan huonekalujen paikkaa, nyt on keittiön pöytä huoneen puolella isoksi levitettynä ja voin paremmin opiskella lämpimällä puolella. Turhapa tuota vetoista keittiötä onkaan lämmittää, enhän siellä juurikaan viihdy. Otin jääkaapinkin pois päältä, voirasia säilyy lattian viileydessä.
 llalla sai tanssia itsensä likomäräksi. Tukkakin ihan märkänä. Pojat soittivat tauotta, kappaleet vain vaihtuivat. Alkaa tulla jo tuttuja ja muutaman kerran on jopa paritanssiin haettu. 

Aamulla oli taas niin hieno ilma, että päätin lähteä pitkästä aikaa kätköilemään. Yöllinen sade olikin vuorilla tullut lumena. Väkea oli paljon liikkeellä kelkkoineen ja lumiukkoja rakentamassa. Olin katwsonut sellaisen 12 kätkön reitin ja mukavasti matka sujui liukkaudesta huolimatta. Lämpötila oli reilusti plussan puolella ja lumi alkoi sohjoontua.

Heppoja tuli useampiakin vastaan, mutta tämän ehdin kuvata.


Epätavallista kyllä, tällä kertaa kaikki kätköt antautuivat kiltisti. Paitsi tietenkin hankalin. Kuvassa luolan suu näyttää isommalta, en mahtunut repun kanssa sisään ja jätin sen ulkopuolelle. Kun olin sisällä kuulin puhetta ulkoa, olivat huomanneet reppuni. Piti mennä paljastamaan omistaja ja könysin ulos nuorten retkeilijöiden ihmeteltäväksi. Olisi pitänyt olla parempi taskulamppu mukana. Luola jatkui ja jatkui ja haarautui pienemmiksi käytäviksi. Menin siis uudestaan reppunikanssa, jotta saan olla rauhassa. Olin yltä päältä savessa, enkä edes löytänyt laatikkoa.

Jatkoin matkaa ja olin onnellinen, että tätä laatikkoa sain rauhassa etsiä ilman yleisöä. Mitähän olisivat ajatelleet nähdessään minut puun latvassa..

Kotona uupuneena kävin suihkussa ja upotin kaikki vaatteet pesukoneen uumeniin. Reppukin olisi pitänyt laittaa. Mahtoivat vähän metrossa ihmetellä savisuuttani.

Lepohetken jälkeen menin oopperaan katsomaan modernia balettia. Ei ole minun lajini ja nyt tiedän miksi. Kauniit kokonaisuudet puuttuvat, ei ole sellaisia kuvioita kuin perinteisessä. Tässäpä siis viimeinen kuva eilisestä.

Siivouspäivä

Onneksi Pirkko soitti aamulla, että tavattaisiin lähetystössä ennakkoäänestyksen lomassa. Pääsinpä taas karkuun siivoamista.
Ääni on annettu ja rupateltu riittämiin. Äänestyspaikalla tapaa aina nuoria opiskelijoita, jotka ovat vaihdossa. Tämänpäiväiset kaksi sosiaalialan poikaa olivat matkalla Romanian puolelle.
Jotta jotenkin vain vältyin siivoamiselta, lähdin kenkäostoksille. Piti saada hameen kanssa pidettävät talvikengät. Ensin ajattelin, ettei löydy, mutta sittenpä huomasin 50 % alennuksella kengät, jotka sopivat tyyliini. Oli vähän villasukkavaraa, mutta alle 15 eurolla sain.
Samalla reissulla hain Tescosta roskiksen ja vihkoja ja raahauduin kasseineni kotiin.
Aika paljon sain aikaan, imuroiminen jää aamuksi, ennen kuin lähden kentälle äitiä vastaan.


Illalla oli tässä lähellä Nador Teremillä ilmainen konsertti. En ole sielä vielä käynyt ja ajattelin käydä katsomassa paikan. En tiennyt muuta kuin, että huilumusiikista oli kyse. Sali oli kalustettu salongiksi ja pöydät notkuivat pikkupurtavaa ja juotavaa. Kvartetin paikat olivat siinä pöytien vierellä. Kyseessä oli todella taivava kvartetti, joka on tekemässä levyä I.J. Pleyel:in huilukvartetoista. Halusivat soittaa kappaleet myös yleisölle paikassa, jossa on hyvä akustiikka. Sali on hienosti restauroitu ja akustiikka todella hyvä. Kappaleiden välillä unkarilaiseen tapaan tarinoitiin ja huilisti kertoili vitsejäkin. Jossain välissä soittajat esittelivät soittimiaan. Viulistin soitin oli 1700-luvun lopulta, mutta hänelle on valmistumassa uusi soitin. Soittajat pitivät parempina uusia vanhan mallin mukaan rakennettuja soittimia. Se oli minulle uutta.


Ohjelma kesti puheineen pari tuntia. Konserttimestarillekin annettiin puheenvuoro. 
Kotona ei tarvinnut iltapalaa laittaa.