Aika juoksee kovaa. Olenko todella ollut täällä jo viikon?
Olen nyt Unkarin onnellisin ihminen, koska naapurista ei kuulu mitään, kiitos uuden ("kalliin") seinän. Vähän on vielä kesken, mutta ääntä ei kuulu!!!!!! Kadulta kyllä kuuluu, mutta minua ei paljon häiritse. Piti olla viime yö evakossa, koska liiman haju oli liian voimakas.
Samalla kun aika juoksee, juoksee myös kevään tulo. Kultasadepensas kukkii kaikkialla ja puissa on jo silmut ja joissakin pensaissa jo pienet lehdet. Onpa mukava kun osaa iloita keväästä. Muistan ajat, jolloin mikään ei tuntunut miltään.
Toissapäivänä loppui nettiaika , enkä halunnut enää maksaa entiselle yrittäjälle. Eilen menin kyselemään sellaiselta firmalta, joka on Nokian kumppani täällä. Palvelu oli ystävällistä ja piti pyytää Mara kortteineen allekirjoittamaan paperit. Minulle tulee kyllä lasku ja nyt on rajaton netti, lukuunottamatta videoita. Nyt voi lähetellä kuvia. Minulla on viiden päivän koeaika, siksi ole tehnyt kokeiluja. Näyttää toimivan ja Sampolle tiedoksi, että voi aina vaihtaa isompaan ja sitten taas takaisin pienempään.
Maanantaina jatkuu remontti ja keskviikkona tulee mummo. Kiireitä pitelee.
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Kokeilu
Pikaisesti kokeilen kuvien liittämistä uudella nettiyhteydellä. Edellisellä ei ollut toivoakaan.
Kaksi kuvaa maaliskuussa, otettu viikon välein.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Läski
Läski ei johda lämpöä. Se on todistettu kahtena päivänä. Menin tiistaina kuuntelemaan Lincolnin nuoriso-orkesteria, joka kuulemma tai luemma soitti viimeiseksi Sibeliuksen Valse Tristen. Eikä sitten soittanutkaan. Mikä pettymys!
Tänään kävin kuuntelemassa urkuja ja sama juttu, kirkot ovat kylmiä ja penkit lämmitetään niin, että takamus palaa ja pää jäätyy. Onneksi tänään sillä paikalla, jolla istuin, oli lisätyyny. Pienen hetken takamukseni oli palamatta, mutta pian tyynykin lämpeni ja kuumuus kärvensi takamustani.
Iltapäivällä olin sitten rautakaupassa ja kuinka tuttua oli, että myyjästä ei tietoakaan. Miten paljon aikaa remontoijalta kuluukaan rautakaupassa ja ostaja maksaa. Huomenna alkaa seinäremontti. Puhekin kuuluu läpi ja siihen on tulossa muutos. Mielenkiintoista nähdä miten paljon ääntä voi poistaa.
Tänään on sitten bongattu ensimmäinen kukkiva kirsikkapuu. Taidan siirtyä sandaalikantaan, en kaipaa liukkaita. Minun on hyvä olla täällä.
Tänään kävin kuuntelemassa urkuja ja sama juttu, kirkot ovat kylmiä ja penkit lämmitetään niin, että takamus palaa ja pää jäätyy. Onneksi tänään sillä paikalla, jolla istuin, oli lisätyyny. Pienen hetken takamukseni oli palamatta, mutta pian tyynykin lämpeni ja kuumuus kärvensi takamustani.
Iltapäivällä olin sitten rautakaupassa ja kuinka tuttua oli, että myyjästä ei tietoakaan. Miten paljon aikaa remontoijalta kuluukaan rautakaupassa ja ostaja maksaa. Huomenna alkaa seinäremontti. Puhekin kuuluu läpi ja siihen on tulossa muutos. Mielenkiintoista nähdä miten paljon ääntä voi poistaa.
Tänään on sitten bongattu ensimmäinen kukkiva kirsikkapuu. Taidan siirtyä sandaalikantaan, en kaipaa liukkaita. Minun on hyvä olla täällä.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Metsá
Tánáán kávin tarkastamassa metsán. Löysin yhden kevátkukan, lilan ja valkoisen esiintymán. Vielá on selvittámáttá miká lieneekáán. Joissakin puissa alkaa nákyá silmuja, mutta kaikki on vielá edessá.
Olen nyt kirjastossa "láksyjá tekemássá", siksi saatte tyytyá táhán unkarilaiseen á-versioon.
Ei tássá nyt ihmeitá ole tapahtunut, auringossa istuskelin ja yritin selata sanakirjasta ammatteja. On siis nyt opiskelun teemana. Vuorilla tuuli joten palasin keskustaan ja puistossa aurinko paistoi todella lámpimásti.
Illalla menen Maran luokse suunnittelemaan seináremonttia. Aion teetáttáá áánieristystá, jotta ei tarvitse joka sanaa kuulla naapurista. Radiota eivát onneksi enáá soita, aamulla saa nukkua niin kauan kuin haluaa.
Tánáán on jokin amerikkalainen orkesteri-kuoro yhdistelmá tuossa láheisessá kirkossa, menen sinne váhán kuuntelemaan.
Eilen muuten löysin helien ja kivien tukkuliikkeen ja ostin rutkasti tarvikkeita. Nyt tulee helmiá joka láhtöön. Osa menee Kotkan kiviyhdistyksen myyjáisiin.
Olen nyt kirjastossa "láksyjá tekemássá", siksi saatte tyytyá táhán unkarilaiseen á-versioon.
Ei tássá nyt ihmeitá ole tapahtunut, auringossa istuskelin ja yritin selata sanakirjasta ammatteja. On siis nyt opiskelun teemana. Vuorilla tuuli joten palasin keskustaan ja puistossa aurinko paistoi todella lámpimásti.
Illalla menen Maran luokse suunnittelemaan seináremonttia. Aion teetáttáá áánieristystá, jotta ei tarvitse joka sanaa kuulla naapurista. Radiota eivát onneksi enáá soita, aamulla saa nukkua niin kauan kuin haluaa.
Tánáán on jokin amerikkalainen orkesteri-kuoro yhdistelmá tuossa láheisessá kirkossa, menen sinne váhán kuuntelemaan.
Eilen muuten löysin helien ja kivien tukkuliikkeen ja ostin rutkasti tarvikkeita. Nyt tulee helmiá joka láhtöön. Osa menee Kotkan kiviyhdistyksen myyjáisiin.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Lennetty on
Ensin istuin kulkuvälineessä reilut kaksi tuntia ja matkustin Kotkasta Helsinkiin. Muutaman päivän perästä istuin taas kulkuvälineessä reilut kaksi tuntia ja matkustin Helsingistä Budapestiin. Täällä on kaikki ennallaan eikä yhtään lunta, jee. Kevätkään ei ole vielä kunnolla alkanut eli puissa ei ole lehtiä ja silleen. Mukava nähdä alusta asti kevään tulo.
Kotkassa menin oikein käsityökauppaan ostamaan sellaista lentokoneeseen kelpuutettavaa virkkuukoukkua ja olihan niitä joitakin kokoja. Ostin ja maksoin 5 €, huh. Onnellisena sitten virkkasin jo kentällä koneeseen nousua odotellessa ja koneessa. Minulle oli laitettu käytäväpaikka kun en muistanut toivoa ikkunaa, mutta ikkunapaikalle ei tullut ketään, joten siirryin siihen. Kun kone sitten lähti liikkeelle ja lentoemot tarkastelivat vöitä ja muita, eräs pölötti minulle jotain unkariksi ja luulin, että hän huomautti väärästä paikasta. Siis minähän ymmärrän unkaria! (nyt taas paljastui etten oikein hyvin) Toinen emo tuli sitten englannintamaan ja sitä sentään ymmärsin: virkata ei saa nousun eikä laskun aikana??? Taitaa kyllä olla aikamoista hätävarjelun liiottelua. Sitäpaitsi se bambuvirkkuukoukku on yhtä terävä ja luja kuin metallinen eli silläkin voisin puhkaista lentoemon silmän. Kyselivät sitten lennon aikana mitä niistä virkkaamistani isoäidin neliöistä tulee ja ihan unkariksi keskustelimme. Nyt on yhteensä koossa jo 20 lappua, ei niistä langoista tullutkaan lapsille villapukua vaan tuleepa torkkupeitto. Kiitos vaan Marille innoituksesta.
Kotkassa menin oikein käsityökauppaan ostamaan sellaista lentokoneeseen kelpuutettavaa virkkuukoukkua ja olihan niitä joitakin kokoja. Ostin ja maksoin 5 €, huh. Onnellisena sitten virkkasin jo kentällä koneeseen nousua odotellessa ja koneessa. Minulle oli laitettu käytäväpaikka kun en muistanut toivoa ikkunaa, mutta ikkunapaikalle ei tullut ketään, joten siirryin siihen. Kun kone sitten lähti liikkeelle ja lentoemot tarkastelivat vöitä ja muita, eräs pölötti minulle jotain unkariksi ja luulin, että hän huomautti väärästä paikasta. Siis minähän ymmärrän unkaria! (nyt taas paljastui etten oikein hyvin) Toinen emo tuli sitten englannintamaan ja sitä sentään ymmärsin: virkata ei saa nousun eikä laskun aikana??? Taitaa kyllä olla aikamoista hätävarjelun liiottelua. Sitäpaitsi se bambuvirkkuukoukku on yhtä terävä ja luja kuin metallinen eli silläkin voisin puhkaista lentoemon silmän. Kyselivät sitten lennon aikana mitä niistä virkkaamistani isoäidin neliöistä tulee ja ihan unkariksi keskustelimme. Nyt on yhteensä koossa jo 20 lappua, ei niistä langoista tullutkaan lapsille villapukua vaan tuleepa torkkupeitto. Kiitos vaan Marille innoituksesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)