Keskiviikkopäivä

Aika tavallinen päivä täällä. Eilisen monen tunnin kävelyn (25 kätköä) pidin vapaapäivän. Aamulla en viitsinyt nousta ja jatkoin koiran hiljenemisen jälkeen nukkumista. Eilisen elokuvan (Ironlady) jälkeen innostuin katsomaan tällekin päivälle jonkin kuvan. Jostakin alitajunnan kätköistä juolahti mieleeni, että pitää ennen lähtöä palauttaa lähetystöstä lainaamani elokuvat. (Miesten vuoro oli hyvä leffa)

Gellért kylpylä

Vapaudenpatsas

Kuteet niskaan ja menoksi. Päätin syödä kauppahallilla, joka on matkan varrella. Valitsin paikan josta sai halpaa pastaa. Maukasta oli, tosin radio oli niin kovalla, ettei tahtonut saada tilattua. Henkilökunta lauloi mukana unkarilaista slaageria. Siinä syödessäni edessäni oleva nuoripari mallasi tanssiaskeleita ja sekös henkilökuntaa miellytti. Kohta oli kaikilla paalinkalasit käsissä ja nuorillekin tarjottiin. Ei ihme, että radio oli niin lujalla ja laulu sujui. Ruoka oli maukasta.


Teemu toivoo kuvia ja tänään napsin niitä matkalla lähetystöön.
Soitin summeria ja virallisesti kysyttiin kuka siellä, mutta pian kuului Hei Lea! Réka täällä, kiva nähdä. Hän on tuuraamassa kolmen viikon ajan. Kun siinä juttelin, kulki lähettiläs ohi ja tervehti iloisesti ja vitsaili että aionko muuttaa sinne. Aula oli näet täynnä matkalaukkuja. Vastasin tietenkin, että todellakin aion, koska oma kämppä ei miellytä. Jaria tulee kyllä ikävä kun hän syksyllä lähtee. Hän on luonut todella mukavan ilmapiirin lähetystöön.

Lähetystön pysäköintilupa

Lähetystön porttia

En sitten viitsinyt jäädä lehtiä lukemaan, kun siellä oli se ryhmä vierailemassa. Lähdin leffan suuntaan. Siinä lähellä on kolme isoa kirjakauppaa ja olen ehtinyt koluta vasta yhden ja ajattelin, että otan tänään seuraavan käsittelyyn. Sieltä löytyi etsimäni unkarinnettu Koirien Kalevala. Väinämöinen on unkariksi Vejnemöjnen ja Ilmarisen Seppo on Izmos. Niin ja Sampo on Szampó. 
Katsoin tänään ranskalaisen kuvan miehestä, joka on pyörätuolissa ja jota "hoitaa" neekeri. Ihan katsottava, en vain saanut teksteistä selvää. Mutta täällä oppii arvaamaan.


Illalla pääsin taas Müpaan konserttiin sen musiikkiporukan kanssa. Mentiin henkilökuntalipuilla ja ohjelma oli todella mielenkiintoinen. Se radioitiin suorana ja näytti siellä yksi kamerakin olevan töissä. Paikat olivat kolmannen parven eturivissä ja sieltä näki hyvin koko orkesterin. Oli mukava seurailla mitä takarivin kaveritkin puuhasivat. Samaten minulla oli suora sihti flyygelin koskettimiin. Ohjelmassa oli kaksi Ravelin teosta, toinen niistä pianokonsertto. Vaikutti Sibeliuksen aikakauden musiikilta. Konsertissa mukava kuunnella, mutta en nyt ehkä kotona 
kuuntelisi. Väliajan jälkeen ohjelmassa oli Saint-Saënsin III c-molli ("orgona") szimfónia.

Lavalla oli muiden soittajien lisäksi flyygeli ja urkujen soittopöytä mikä lie. Minä siinä jo suunnittelin seuraavia juhlia. Hommataan jostain orkesteri ja Sampo ja Salla harjoittelemaan. Yhdeksän vuotta aikaa. Mutta suunnitelma kariutui siihen, että yhdessä osassa flyygeliä soitettiin nelikätisesti.

Sibelius

Tänään oli Müpan lipputangossa Unkarin ja EU:n lippujen lisäksi Suomen ja Englannin liput.
Esa-Pekka Salonen ja Philharmonia orkesteri Lontoosta kai.

Ensin oli ohjelmassa Sibeliuksen Pohjolan tytär ja sen jälkeen Viulukonsertto. Minulla oli lippu kolmannelle parvelle, joten hyvin kuului, mutta kaukaa piti katsoa. Vieressäni istui tyttö viulukotelon kanssa ja minähän tietenkin juttelemaan. Hän on viulunsoiton opettaja ja kertoi että kuulemma nuori unkarilainen poika olisi Sibeliukselle kirjoittanut tuon konserton. Poika oli silloin kaksitoista vuotias ja kuoli hyvin nuorena. Tiedä sitten miten on.


Väliajan jälkeen vuorossa oli Beethovenin VII sinfonia ja minä siirryin permannolle, koska siellä oli tyhjää. Oli mukava katsella kapellimestarin työskentelyä. Kyllä tukka heilui. En ole ennen kuullut Müpassa bravo huutoja, mutta nyt kuului. Ylimääräisenä numerona kuultiin Valse triste. Kun taputukset eivät ottaneet loppuakseen Salonen komensi konserttimestarin mukanaan pois. Kysyin siltä viulutytöltä mikä hänen mielestään on paras unkarilainen orkesteri ja hän sanoi sen olevan Festival szenekár, jonka liput näyttävätkin olevan vähän kalliimpia.