Olipas hulppeata ajella Sampon autolla kotiin. Onneksi ehdin unohtaa ennen kuin saan tuon oman ropposeni liikkeelle. Akkua on nyt naapurin sedän avustuksella ladattu kohta 12 tuntia. Kohta menen kokeilemaan.
Kaikki oli ennallaan, ei mitään ihmeitä. Tänään kävelin rantaankin tarkastamaan veneen olemassaolon.
Illalla kotona alkoi etsiminen. Mokkulan koodi tietenkin unohtunut. Etsin ja etsin ja lopulta löysin ja pääsin nettiin.
Auton avaimet löytyivät ihan suosiolla, ihme! Mutta akkulaturin löytyminen olikin jo sitten vaikeampaa. Lopulta sekin löytyi. Auto kun ei inahtanutkaan.
Polkupyörä löytyi heti ja avainkin suhteellisen helposti, mutta pumppua ei missään. Birgit sattui soittamaan ja valittelin, sain lainaksi pumpun, joka ei sopinut minun pyörääni. Etsin ja etsin ja lopulta löysin ja sain ilmaa renkaisiin. (Jonkinverran, pitäisi löytää se isompi autonrengaspumppu.)
Valittelin Birgitille talvirenkaitani ja hänpä hommasi minulle pojan vaihtamaan renkaita, mutta kun tunkista puuttui kahva, eikä sitä löytynyt mistään. Ei muuta kuin kerjuulle.
Renkaat saatiin vaihdettua ja akkukin pikku hiljaa latautui. Ajattelin laittaa nettiin käyttöönottoilmoituksen, mutta kun ilmoitusosasta ei ollut hajuakaan. Etsin ja etsin ja menetin hermoni.
Lähdin pyörällä, joiden renkaissa oli puoliksi ilmaa, polkemaan Karhulaan, jossa oli Latulaisten sauvakävelyilta. Sauvat muuten löytyivät heti, ihme! 14 km pyörällä ja 6km sauvakävelyä. Sauna oli lämpimänä kun tulin ja nyt on ihan kiva olo.
Löysin nimittäin sen rekisteriotteen ilmoitusosankin ja sain auton käyttööni. Nyt aion mennä kokeilemaan, suostuuko käynnistymään.
Muori matkustaa kohta myös Sampon tekstein, mutta kylläpä kai huomaatte eron.
