Turisti

Opiskelu on tällä erää loppuunsuoritettu. Ja tuli jopa yli 70 prosenttia oikein tentissä. Melkein innostaa jatkoon, mutta nyt aion lomailla. 
Onhan taas kaikenlaista tapahtunutkin.
Torstaina oli tentti ja vastasin mitä osasin, en ottanut kovin raskaasti.
Illalla menin lähetystöön kuuntelemaan ministerineuvoksen ( on toiseksi ylin virkamies ) juttuja. Pasi Pöyhtäri on ihan jees tyyppi, kertoilee avoimesti kokemuksistaan. Menimme sen jälkeen muutamien uusien tuttujen kanssa illalliselle ja oli oikein kiva ilta.


Perjantaina saatiin todistukset ja katsottiin yksi filmi, jota ennen opeteltiin viisi sivua uusia sanoja. Filmi kertoi vuoden 1965 kansannoususta ja  Melbournen olympialaisista. Ihan kiva filmi.
Otettiin kuvat ja vaihdettiin sähköpostisoitteita ja elämä jatkuu....


Illalla minulla oli vuorossa Tsaikovskin ooppera Patarouva. Menee Mozartin edelle, mutta ei voita Verdiä. Rahvaan puolella kolmannessa kerroksessa ei ole muuta vikaa kuin, että ihmiset puhuvat esityksen aikana. Kiikareilla näkee hyvin ja  minulla oli ihan hyvät paikat. Juonikin oli kerrottu suomalaisessa oopperakirjassa ja pysyin ihan ajan tasalla.


Ja kun tulin kotiin oli naapurissa tietenkin taas bileet.
Nukkumaan pääsi joskus kolmen jälkeen. Keittää aika pahasti ja aamulla seitsemältä heräsin ja annoin Bartok-radion soida kymmeneen asti.
Silloin päätin lähteä Müpaan ilmaiskonserttiin. Ja kun menin keittön puolelle, kuului altaasta ihme pulputusta ja jonkin ajan kuluttua vessasta alkoi valua vettä. Kuivasin lattian takaisin pönttöön ja kohta kaikki vesi oli taas lattialla. Juuri silloin tuli mustalaismummo tarjoamaan verhoa myyntiin. En huolinut, mutta hän auttoi siivoamaan vessan ja niinpä viemäri taas alkoi vetää. Mikä lie? En oikein tajua mistä kiikastaa?


Niinpä sitten lähdin Müpaan kuuntelemaan lahjakkaita musiikkikoululaisia. Oli upeaa, Budapestissä on monta musiikkiopistoa ja parhaat oli kerätty soittamaan. Täällä soittavat paljon fagottia ja pidän siitä.


Ruokailin kauppahalllissa. Söin lángosin juustolla ja join kolme desiä kuumaa viiniä. Sitten lähdin turisteilemaan. Ajoin ratikalla Budafokiin ja löysin kivan laakson. jossa virtasi joki ja sen molemmin puolin vanhoja maalaistaloja. Alueella oli myös kolme linnaa. Ovat ilmeisesti yksityisomistuksessa, mutta todella mielenkiintoista seutua. Sielläkin olisi asuntoja myynnissä, mutta....


Illalla tai alkuillasta, menin Müpaan Unkarin radion kuoron konserttiin. Upea kuoro, mutta musiikki 1900- 2000 luvulta ja aika modernia. Mutta kokonaisuus oli mielenkiintoinen. Säveltäjät olivat myös paikalla, miehia ja naisia.


Kotona on nyt ihan hiljaista. Aika vaikea yhtälö tuo naapurin kanssa olo.

Vessa

Koska en nyt jaksa opiskella, páátin kirjoitella. Unohdin kulttuririennoistani pois aivan oleellisen uutisen. Olin taiteiden palatsissa pitkáán ja piti sitten káydá vessassa. Vasenkátisyydestáni johtuen toimintani oli sangen hidastettua. Ja silloin alkoi tapahtua: pöntön takaosasta työntyi ulos pikkuinen laatikko ja samassa istuimen ylösnostettava osa alkoi pyöriá. Se oli tosi hassun náköistá koska istuin ei ole pyöreá. Nyt on sitten siivojatkin tehty tarpeettomiksi.

Kunhan tulette káymáán, on vaikka mitá mielenkiintoista náytettáváá.

Huomenna on tentti ja pitáisi lukea sanoja, mutta kun .... 

Onneksi illalla menen katsomaan balettia. Een tiennyt tentistá ja ostin lipun.

En milláán voi oppia kaikkia sanoja náin pian. Jotain kuitenkin aina jáá mieleen.

Kulttuuriplájáys

Lauantaina 22.1 oli unkarilaisen kulttuurin páivá. Sitá vietetáán kansallishymnin tekstin kirjoittamisen vuosipáiváná. Useissa paikoissa járjestetáán erilaisia kultturitapahtumia ja minákin tieten pistin nokkani niihin.

Perjantaina olin taas Katin kanssa ensimmáisessá aitiossa ja ensimmáisen jakson ajan aitiossa oli kapellimestarin vaimo alle kouluikáisen poikansa kanssa. Istuimme kuitenkin reunapaikoilla, siis parhailla mitá oopperasta löytyy. Váliajan jálkeen lapsi vietiin nukkumaan ja valtasimme koko aition. Todella upeaa. Mozartilla on paljon pienempi orkesteri Verdiin verrattuna ja muutenkin Cosi fan tutte ei ollut edeltájánsá veroinen. (Sisialainen taistelu?)  Seuraavat ohjelmat táytyy taas katsoa rahvaan puolella kolmannella parvella. Pitáá olla nimeá, jotta páásee ensimmáiseen aitioon. Katin tyttö on kuuluisa Budapestissá. (Illényi Katica)

Kati oli hommannut minulle lauantaiksi ilmaisen lipun erááseen teatteriin, jossa soitti ihailemani harmonikkataiteilija Zoltán Orosz. Bándissá oli váhán liikaa rautalankaa, mutta ihan huippu rytmisoittaja. Oli kaikenmoisia rytmisoittimia ja taitoakin roppakaupalla. Támá esitys oli juuri tállainen kultturipáiván lahjakonsertti kaupunginosan asukkaille.

Sunnuntaiksi oli ostanut kaksikin lippua. Neljáltá oli orkesterin ja kuoron matineakonsertti kansallishymnin teemalla. Varsinaisen hymnin lisáksi esitettiin viisi kilpailussa mukana sávellystá. Kaikkiaan melodia valittiin 1800 luvulla 13 sávellyksen joukosta. Kansallishymni tietenkin laulettiin yhdessá seisten. Pitáisi opetella sanat.

Illalla oli samassa Taiteiden palatsissa, mutta eri salissa, kansanmusiikin ilta. Olin kolmannen parven takarivissá, siis todella kaukana. Unohdin kiikarit kotiin ja pááasiassa kuuntelin. Olisi ollut mielenkiintoista náhdá tarkemmin soittimet. Oli jos jonkinlaista kilistintá ja kolistinta ja vingutinta. Ehká tátá kulttuuriplájáystá tuli jo liikaa, koska váliajan jálkeen hiukan pitkástyin, koska oli vuorossa nykyajan kansanmusiikki rautalankoineen. Unkarissa ei ole kovin montaa vuotta opetettu kansanmusiikkia Lizt Akademiassa.


Huomiseksi pitáá saada aikaiseksi esitelmá matkoistani. Aloitin esitelmán tekemisen Lapista, enká sitten pitemmálle páássytkáán, koska ajattelin, ettá porukalle voisi olla mielenkiintoista kuulla saamelaisista. Joten työ kutsuu...
Onneksi viimeinen viikko....

Kapina

Tänään alkoi kapina kun olin kotiläksytekstistä saanut kaivettua selville neljälymmentä uutta sanaa. En ollut vielä puolessa välissäkään.
Ja minäpä lähdin taas MÛPAAN  = taiteiden palatsi. Ja yllätys yllätys, oli todella korkeatasoinen tunnelmakonsertti. Nuori lahjakas kitaristi soitti kaikki mahdolliset tunnetut klassisen kitaran kappaleet. Ei nyt ihan, mutta melkein. Ja soitti hyvin.
Nyt siis taas "sanavarastoa pitäisi kartuttaa". Tulikohan Luojalle jokin virhe kun meni sekoittamaan kaikki kielet?
Tänne on luvattu kylmää = -2 astetta.

Kiireitá pitelee

Ei oikein ehdi kirjoittaa, on tuota tekemistá riittávásti. Nyt sitten pikkukone tilttas ja joudun kirjoittamaan ilman áákkösiá.
On kaikkea mielenkiintoista náhty: lauantaina oli ihan pakko menná katsomaan lumiukkotapahtumaa +10 asteessa. Oli kuin olikin roudattu jostain pikkulántti lunta ja siihen rakentelivat lumiukkoja. Oli kyllá aikamoinen tungos. Kilpailun paras lumiukko palkittiin. Eivát nuo kovin isoja olleet, mutta oli siiná noin 20 pientá lumiukkoa. Varmaankin ennátys +10 asteisessa sáássá tehdyistá lumiukoista.
Samassa tapahtumassa esiintyi myös mielenkiintoinen orkesteri: oli kaikenkokoisia rumpuja ja neljá soittajaa. Luulisin ettá musiikki oli japanista koska esitykseen kuului myös huutoja.

Sunnuntai-aamuna menin ensimmáistá kertaa katsomaan Gáborin vauvaa, nyt jo seitsenviikkoinen. Ihan siskonsa náköinen. Gábor oli myös ottanut pátkán videolle sytymán jálkeen, kun áiti ja vauva makasivat eteisen lattialla ja odottivat ambulanssia.
Siellá katsoimme porukalla myös videonpátkiá Inkasta.

Gáborit asuvat vuorten juurella ja sieltá láhdettyáni kávelin jálleen eráán todella kauniin laakson kautta ratikalle. Metsákin on lumeton, joissakin kohdissa joen varrella oli hiukan jáátá. Linnut laulavat jo.

Illalla menin Katin kanssa oopperaan. Minulla oli lippu kolmannelle parvelle, mutta Kati sai taas ensimmáisen looshin? lisátuoleille liput hintaan alle euron. Hán saa henkilökunta-alennuksen. Mutta eipá siihen eteemme tullut ketáán, joten meillá oli tosi hyvát paikat. Parhaat koko oopperassa. Orkesteri silmien alla ja náyttámö samoin.
Verdin ooppera sisilialaisten ja ranskalaisten váleistá Palermossa.
Kylmát váreet kulkivat selkápiissá kun orkesteri soitti oikein mahtipontisesti.  Wau.

Ja nyt jatkuu tappotahti unkarinkielisten tekstien tavaamisessa....

Aina sitä samaa

Nyt ovat  rutiinit kohdallaan. Sama ohjelma pyörii päivästä toiseen. Miljoona uutta sanaa päivittäin. Kädet kahlaavat sanakirjaa läpi taukoamatta.
Mutta eilenpä päätun rikkoa tämän rutiinin ja menin viideltä taiteiden palatsiin ilmaiskonserttiin. Tunnin ohjelma ja mielestäni ihan laadukas, huilua ja urkua. Ja jotta en hylkäisi hyviä rutiineja, aion mennä tänäänkin. Ei siellä  nyt ihan joka päivä näitä ole, mutta nyt sattui kaksi peräkkäin.
Torstai-illan tanssiminen on nyt katkolla.
Huomiseksi on ihan mahroton kotiläksy, pitäisi opetella viikolla tulleet uudet sanat????

Opiskelija

Opikelu on aloitettu, eiká kolmeen viikkoon tarvitse miettiá mitá tekisi.
Meitá piti alunperin olla kolme ryhmássá, mutta sitten tuli yksi nuorukainen ja tunnin páástá vielá toinenkin nuorukainen. En siis edelleenkáán ole elákeláisryhmássá. Opettajankin tunnen entuudestaan, koska hán sijaisti pari kertaa syksyllá. Aika samantasoisia olemme, miná ehká osaan váhiten.
Mutta miká mielenkiintoista, yksi japanilainen rouva ( hiukan iákkáámpi= yli 40) on viime kevááná tullut tánne Suomesta. Hán osaa jonkinverran suomea. Eli voin táállá Unkarissa puhua suomea japanilaisen kanssa. Pieni on támá maailma ja mielenkiintoinen. Kolme muuta ovat áidinkieleltáán saksalaisia. Kaikkien intonaatio on ymmárrettávissá, toisin kuin syksyllá.
Kotiláksyjá tulee ja tulee ja tulee... Tunnit ovat 9-12 ja iltapáivát on aikaa opiskella.
Minulla on pikkutietsikka mukana, koska en pysty kirjoittamaan, kiitos edelleen heille jotka laittoivat sen toimimaan.

Tánáán illalla on treffit Maran siskon Katin kanssa, puhumme englantia. Kati haluaa opiskella sitá, eiká minullekaan pahaa tee. Sanat vain ovat jossain aivojen pohjalla hukassa.

Olipa kerran

Olipa kerran taas sellainen yö, että rasismi hiipii sisimpääni. Naapurisellissä oli tuvan täydeltä väkeä ja ääntä sen mukaisesti. Menin pöhkö yhdentoista jälkeen ajattelemaan, jotta jospa lopettaisivat puolen yön aikaan. Vielä  mitä, neljän aikaan sai radiokin vauhtia ja minulta paloivat proput ja vastasin Bartók radiolla. Aamulla sitten hiljeni ennen seitsemää. Silikoniset korvatulpat ovat parhaat, mutta eivät anna unta jos pinna kiristyy.
Mutta meilläpä on ollut portaissa valo jo useamman päivän ajan. Onkohan osumatarkkuus heikentynyt vai  mikä lie, yleensä lamput ovat seuraavana päivänä hajalla.
Ja vielä yksi vihamielinen kommentti olkaa hyvä: jollette jaksa viedä roskapussia roskikseen asti niin sen voi jättää portaikon alatasolle. Maassa maan tavalla.


Tänään kävelin ja nautin lämpimästä ilmasta. Mukava kävellä kun ei ole liukasta. Valoisaa on jo neljään (lue viiteen) asti. Mukavaa että valoisuus lisääntyy.


Huomena alkaa sitten aikainen ylösnousu. Kurssi alkaa yhdeksältä ja sinne on matkaa...Pitäisi saada napattua kiinni päästäni karanneet sanat. Ja lisää pitäisi oppia.

Koukku

Taidan olla koukussa tähän kirjoittamiseen. On niin helppoa selvitä yhdellä kirjoittamisella niinkin monelle ihmiselle.
Vietin nimipäiväni, kiitos onnitteluista, pyjamassa. Täällä eivät tiedä suomalaisten nimistä. Katselin filmejä ja nukuin vuorotellen ja naapuri oli hiljaa. Vähän sain sentään järjesteltyä hyllyjäkin.
Illalla sitten netti päätti lopettaa palvelemisen, joten tänään oli pakko saada itsensä liikkeelle. Unohdin tietenkin  kotiin sen kortin, jolla voisi ostaa lisää palveluja. Onneksi olen saanut selville tämän mäkkärin kaikki pistorasiat ja aina on jokin ollut vapaana.
Hyvä että tulin, koska oli postia yliopistolta. Maanantaina alkaa koulu, joka päivä neljä tuntia. Siinäpä aivot saavat kyytiä.
Täälläkin lämpenee viikonloppuna, odotettavissa 5-10 astetta plussaa. Sopii minulle.

Kompurakäsikö tulossa

Nyt on sitten käyty lääkärit sun muut. Suomessa otetaan kontrollirötgenkuvia, mutta täällä ei. Jollei parane kunnolla, eivät tee mitään. No, en nyt usko, että tässä olisi huolta. Parempi vaan kun ei tarvitse juosta alvariinsa jossain jumalanseläntakana. Tämä oli Euroopalainen vakuutusyhtiön yhteyslääkäri, sain kirjoittaa suomenkieliselle lomakkeelle eikä tarvinnut maksaa mitään. Kun pakkasin itseäni poistumiskuntoon lääkäri kysyi, voiko auttaa. Sanoin tapani mukaan että kyllä pitää selvitä. Hänpä sitten kyselemään, onko suomessa sellaista sanaa kuin sisu. Onpa niinkin.
Menin saman junan varrella olevaan tavarataloon ja ostin suomalaista leipää. Hyvää oli, mutta ei sillä mitään tekemistä ollut suomalaisuuden kanssa. Puolet ruisjauhoja, mutta päällä auringonkukansiemeniä.
Kirjastossa ei ole internettiä, mutta töpselinpaikkoja löytyy, täytyy kirjoittaa varastoon ja mennä sitten jonnekin lähettelemään.
Olen päivät pääksytyksin katsellut filmejä. Minun opiskelulleni onneksi ne ovat dupattuja.Olen ostellut niitä muutamalla eurolla eivätkä nyt muuten niin ihmeellisiä ole.
Älköön Sampo liikaa huolehtiko, pärjään kyllä täällä. Naapuri on jo aika hyvin koulutettu, voin nukkua puolille päivin rauhassa jos haluan. Siis ei radiota, mitä nyt joskus karjuvat kurkku suorana, kuten tänään. Onneksi en vielä ymmärrä mistä puhuvat.
Tänään piti viedä sinne jumalanseläntakana olevaan tavarataloon takaisin leivänpaahdin, joka kosahti ensi yrittämällä. Sain rahani takaisin, mutta aikaa kyllä kuluu matkustamiseen.
Olen hyvissä aikeissa aloittaa opiskeluni, mutta kuinka ollakaan keksin aina jotain muuta mukavaa.
Nytkin on niin vähän aikaa enää, koska olen menossa ilmaiseen konserttiin kuudelta.

Uudet kujeet

Niinpä taas aletaan uusin numeroin, 2011. Täällä oli kovin vappumainen tunnelma kadulla, nuorisoa enimmäkseen. Oli naamaria ja serpentiiniä ja pilliä jos jonkin moista. Vappuviuhka tosin puuttui.
Vietin aaton ja uudenvuodenpäivän Maran runsaan ruokapöydän läheisyydessa. Kaalikääryleet kuuluvat täällä jouluruokarepertuaariin.
Meitä oli Agotan perhe, Zsuzsin perhe ja yksi tuttavaperhe ottamassa vastaan uutta vuotta.
Aatona pelattiin toivomuksestani myös Carcassonnea, mutta paloja oli paljon enemmän ja useita lisäosia. Peli kesti turhan kauan, meidän peli oli paljon mukavampi, koska loppui ajoissa ja ainahan voi pelata toisen kierroksen.
Lapsia oli laskematon määrä ja aina joku oli nukuttamassa tai muuten hoitamassa.
Puolenyön aikaan kuunneltiin telkusta Hymnus ja kaikki lauloivat mukana. Lapsillekin oli omat kuohuviinit.
Uudenvuodenpäivänä katseltiin myös valokuvia Suomesta ja illalla tuli Gergön porukka Itävallan lomalta ja sittenpä alkoi uusi joulu. Heidän lahjansa olivat odottamassa. Abel on Gergön nuorin poika ja leikkii mielellään niillä asioilla mitä äiti tekee. Hän sai lahjaksi silityslaudan ja raudan ja kyllä oli mieluisa lahja. Silitysvuoroista piti ihan tapella. Hän sai myöskin kattiloita ja minulla oli kova työ syödä heidän tekemäänsä ruokaa. Sallalle vihjeenä, Ikean jakkara toimii hyvin hellana.
Illalla kotona oli ihan rauhallista. Belan kanssa puhuttiin seinän eristämisestä ja hän aikoi ottaa selvää kustannuksista. Kaipa tuota kämppää pitää vielä vähän kunnostaa, kun ei tunnu rahaa uuteen tulevan. Tuli muuten jo valituksia vuokralaisista, saavat   ensimmäisen varoituksen. Kunpa asettuisivat, tulee kalliiksi vaihtaa vuokralaisia kuukausittain.
Tänään oli ensimmäinen kulttuuripläjäys, Straussin operetti. Operetti ei ole oikein minun alaani, en ymmärrä mitä puhuvat.
Näin sitten tänä aamuna naapurin mummoakin ja itku silmässä kertoi että hänen serkkunsa asunto talossani oli eilen ryöstetty. Ja oli kuulemma rautaovi. Kaikki oli viety ja rikottu. Pitäisiköhän tehdä jokin vakuutus.
Tämä mäkkärin netti toimii oikein hyvin.
Nyt lähden suuntautumaan kohti evankelista kirkkoa.