Perjantai

Tapahtumarikas päivä vaikken juuri monessa paikassa ollutkaan. Tutkiskelin tässä csángó-unkarilaisista juttuja, kun ulkoa kuului hälystysajoneuvon ääni. Uteliaana menin tietenkin ikkunaan ja kadulla meni ainakin kolme poliisien panssarivaunua (kumipyörin). Jotain täällä on tänään ollut, koska kun olin menossa viemään yhteen kätköön sankartenaukion lähelle kulkijoita, olikin purkin alue aidattu poliisin nauhalla. Päätin kuitenkin viedä tavarat purkkiin ja pääsinkin livahtamaan purkin käsiini. Kun palautin sen oli lähellä muutama poliisi ja menin tietenkin selittämään millä asioilla liikuin. Ensimmäiseksi kysyttiin ettei kyseessä ole pommi. He kiinnostuivat leikistä ja menimme yhdessä purkin luo ja esittelin heille kätköilyn. Olivat positiivisesti kiinnostuneita. 


Pitääkin äkkiä kirjata kulkijat, koska kukaan ei nyt tänään päässyt jälkeeni purkkia etsimään. Menin tosin sieltä oopperaan katsomaan balettia.

Ooperassa istuin piippuhyllyllä viimeisessä rivissä ja tuli juttua vieressä istuvan minua nuoremman rouvan kanssa. Valittelin ahdasta tilaa ja hän kehui miten Müpassa on enemmän tilaa ja paremmat tuolit. Minä tietenkin valittamaan, että liput sinne ovat kalliita. Hän kertoi, että heillä on jokin porukka, joka pääsee halvalla sinne ja otti minun yhteystietoni ylös. Herttaista.


Istuessani näin, että Gáborin anoppi tuli samalle parvelle sivulle ja väliajalla menin tietenkin tervehtimään ja kyselemään mitä pitivät. Minä olin hieman kriittinen ja he puolestaan ylistivät. Koska olen pohjoisesta, en kuulemma ymmärrä italialaista temperamenttia jne.. Mutta mikä hassua, vieressäni isunut rouva tunsi myös Grétin ja hänen seuralaisensa ja tuli myös juttelemaan.


Toisen näytöksen jälkeen en sitten lähtenyt penkistä vaan jäin paikalleni juttelemaan mukavien ihmisten kanssa. Ja kuinka ollakaan vieressäni istunut rouva oli aivan samaa mieltä kanssani ohjelmasta, vaikka ei olekaan pohjoisesta. Ohjelmassa oli baletti Mendelsonin Kesäyön unelma, jonka juonesta minulla ei ollut hajuakaan. Yritin ostaa ohjelman, mutta huomasin, että mukana oli vain 100 forinttia.


Ennen oopperaan menoa olin ensin esipesussa, sitten liotuksessa ja sen jälkeen varsinaisessa pesussa ja puhdasta tuli. Tuli siinä sivussa uituakin 500 metriä. Dagály kylpylässä on 50 metrin ulkoallas ja siinä on mukava uida, paitsi että aina jää nopeampien jalkoihin. Päivällä oli ulkoaltaassa sen verran hiljaista, että pääsin hyvin vesihierontapaikkoihin.

Tanssi-ilta

Torstaina oli tanssi-ilta, jonne meitä lähti vain kolmen hengen porukka.
Onneksi edes tanssin opetuksen ajan sain tanssia, mutta kun sitten tuli tauko, kuulin jonkun kyselevän Leaa.
Olen viime syksynä jutellut erään henkilön kanssa ja ostanut cd-levyn. Keväällä en rikkoutuneen käteni takia käynyt ollenkaan tanssimassa ja tämä henkilö jostain syystä muisti minut ja kun kuuli puhuttavan Suomea, alkoi kysellä minua. Mahdoton puhumaan tämä Ivan, en päässyt koko iltana tanssimaan, onneksi tytöt toivat minulle välillä lasillisen juotavaa. Puhe oli Csango-unkarilaisista. Olimmehan myös csango-tanssi-illassa. Muuten olisi varmaan harmittanutkin, mutta tästä poiki sellaista, että olen nyt ensi maanantaina lähdössä minibussilla csango-unkarilaisten asuma-alueelle Romaniaan. Erittäin, erittäin mielenkiintoista tulee olemaan. Matka on erään csango-unkarilaisen runoilijan syntymän 100-vuotis muistomatka, joka suuntautuu hänen kotipaikalleen. Luvassa on kaksi yötä perheissä ja osallistuminen kahdessa kylässä pidettävään kyläjuhlaan. Sitäpaitsi seutu on erittäin kaunista vuoristoseutua. Matkaa tosin on täältä noin 1000 km. Takaisin tullaan lokakuun 1 pvä illalla, joten välillä tulee taas olemaan radiohiljaisuus.

Toinen erikoisempi tapahtuma ainakin ryhmälle oli Márian galleriassa pidetty näyttelyn avajaistilaisuus. Kun sain Márialta kutsun, kysyin sähköpostilla, voimmeko tulla ryhmän kanssa ja saimme luvan. Koska ryhmä on taiteesta kiinnostunut, sopi se erittäin hyvin ohjelmaan. Ostin hienon kukkakimpun ja kun menimme sisään hain Márian kuulolle ja lauloimme ensin Sä kasvoit neito kaunoinen, ensimmäisen värssyn ja sitten Kalliolle kukkulalle, ensimmäisen värssyn, jonka Máriakin osasi. Yllätys onnistui ja sekin oli vielä mukavaa, että mukana oli yksi Imatralainen, joka tuntee Hauklapin porukat ja vie nyt sinne terveisiä ja kunhan kuulen mitä sinne kuuluu, kerron Márialle terveisiä Suomesta. Mária puhui kovasti, että Vittoriollekin pitää kertoa. Tämän Uszbekistanilaisen taiteilijan työt ovat erittäin kauniita, eivät ihan tavallisia. Pyysinkin meidän ryhmän Marjaa tutkailemaan, voisimmeko saada näyttelyn myös Suomeen.

Yleisön pyynnöstä

Onpa ollut melkoisen tapahtumarikasta täällä.
Jätin tänään tanssi-illan väliin, jotta saisin jotain kirjoitettua. On tähän kotiinjäämiseen tosin toinenkin syy. Kävelin tänään jalkani niin kipeiksi, ettei tanssimisesta tulisi mitään.


Koska kaikkea ei kerralla voi kertoa, tiputtelen juttuja hiljakseen. Uutta tulee kyllä liian kanssa.


Tänään aamulla lähdin aikaisin liikkeelle, koska kuvittelin ehtiväni yhtä jos toista. Kun astuin ovesta ulos lukittuani kaksi lukkoa: ylempää käännetään neljä kertaa ja alempaa vain kaksi ja avattuani ristikko-oven, oli käytävä täynnä poliiseja. Piroskakin oli käytävällä voivottelevan näköisenä. En jaksanut ollenkaan tietää mistä on kysymys ja painuin matkoihini.


Menin metroasemalle ja paikalle tuli metro, joka ei saanut ovia auki. Odoteltiin ja lopulta ovet aukenivat. Porukka sisälle, mutta ovet eivät sitten menneetkään kiinni. Hetki siinä odoteltiin ja sitten komennettiin koko porukka pihalle. Kuski juoksenteli sulkemassa käsin kaikki vaunut ja ajoi tiehensä.


Ajattelin, mitähän tästä päivästä tulee, mutta olin päättänyt mennä pariksi tunniksi vuorille kätköilemään ja kävelemään. Kahdesta tunnista tulikin viisi tuntia, kun en tiennyt missä olen. Piti vain mennä koordinaattien mukaan seuraavalle kätkölle, kunnes löytyi tuttu ympäristö. En,  ottanut eväitä mukaan ja olin aika puhki loppumetreillä. Ei enää jaksanut kätköjäkään etsiä, eteenpäin vaan. Mutta se oli hauskaa, että kuljin sellaisia polkuja, jotka eivät ole merkittyjä reittejä. Ilman gepsiä ei uskaltaisi sellaisille mennäkään.


Katsokaapas geokätköilijät Budapestin kätkötarjontaa. Kaupungin raja on noin 130 km ja se on laitettu kätköjä täyteen, vähintään kolme kilometrille. 


Porukan kanssa oli kaikenlaista hässäkkää, ihan tavallista kylläkin. Olin aika väsynyt kun jännitys laukesi. Viimeisen hässäkkä oli taksimatka kentälle. Rahat kerättiin edellisenä iltana, jolloin myös soitin ja tilasin taksit aamulle. Olin varannut rahan jokaiselle taksille valmiiksi. Aamulla kun tulin majapaikkaan, oli siellä hiukan vielä hommat kesken ja lähettelin porukoita ajoissa alas takseja odottelemaan, koska tiesin ettei kadulla voi pysähtyä pitkään. Hissiin mahtui vain muutama henkilö kerrallaan ja minä jäin viimeiseksi Marjan kanssa sulkemaan ovea. Olin tilannut taksit puoli kymmeneksi ja olin itse kahta minuuttia vaille alhaalla. Silloin viimeinen taksi jo odotteli kiireisenä. Eihän siinä mitään, meillä oli oikein mukava kuski ja pidettiin hauskaa, kunnes puhelin soi. Ensimmäisen taksin kuljettaja oli ruvennut kyselemään maksua ja kun sanottiin että rahat ovat minulla, sain kuulla kunniani, että minun pitäisi olla ensimmäisessä autossa ja niin edelleen..... Meidän kuski vaan naureskeli, että hän ainakin saa rahat. Minun oli tarkoitus antaa jokaiseen autoon raha lähtiessä, mutta kun tulivat liian aikaisin.....Olin tilannut taksit terminaali 2A:lle, koska porukat tulivatkin sinne. Täällä nykyään muuttuu kaikki, lennotkin ovat muuttuneet 2B:lle viikon aikana. Meidän taksi jäi A:lle ja muut taksit ajoivat B:lle ja minä jouduin vielä kävelemään rahojeni kanssa. En muuten Fö-taksia suostu enää tilaamaan.

Maalla

Otin taman minilapparin mukaan kokeiltavaksi. Ei avaa geokatkoilysivuja, mutta sahkopostia voi lukea.
OLi sitten paivalla taas turkasen kuuma. Raivasin pihaa ja haravoin ja sen sellaista. Hiki siina tuli. Zsuzsin kyydilla tulin ja illalla mentiin etsimaan uimapaikkaa ja lopulta muutaman puhelun jalkeen loydettiin ihan jees ranta. Vesi tuntui aluksi hieman viilealta, mutta varmaan oli reilusti yli kaksikymmenta.
Kahdeksan aikaan (9) tulee pilkkopimeata. Melko lamminta kuitenkin ja kaskaat meteloivat joka puolella. Huomena mennaan Zsuzsin kanssa hakemaan muutama purkki taalta. Tanne on hyva jattaa myos tuomiani kulkureita.

Kiireitä

Eilinen päivä meni kaupungilla juostessa. Nyt on porukalle liput kansantanssiesitykseen ja minulle yhdeksän lippua oopperaan (yhteensä 50 €) piippuhyllylle tosin.
Uksi kätkökin on pongattu tästä ihan läheltä.
Nyt olen joutuin menossa metrolle ja kaupungin toiselle puolelle, jossa Zsuzsi ottaa minut kyytiin ja menemme Nadapiin. Viikonloppuna on sukutapaaminen ja menemme laittelemaan paikkoja kuntoon. 
Naapurin mummo ehti jo eilen käydä kauppaamassa jos mitä. Matkalaukkua en ostanut, mutta taas yksi vaasi jäi pöydälle, en tosin vielä maksanut mitään. Alkaa kyllästyttää.
Ei kun menoksi.

Lennetty on

Täälläpä taas olen toisessa kodissani ja ihan mukavalta tuntuu. Tehtiin Maijan kanssa treffit kentälle ja saatiin vierekkäiset paikat. Ihan sattumalta oltiin ostettu liput samaan koneeseen. Matka kului joutuin. Tällä kertaa sain ihan rauhassa virkata nousunkin aikana.
Lentokapteeni ei ollut juttutuulella, emmekä tienneet ulkoilman lämpötilaa ennen koneesta nousua. Aika saunamainen olohan heti tuli, illalla 32 astetta. Minulla oli vesiboileri vielä irti töpselistä enkä saanut lämmintä vettä. Tällä kertaa piti vielä käyttää märkäpyyhemenetelmää.
Mara oli kentällä vastassa ja mukavasti pääsin kotiin yli 20-kiloisen pakaasini kanssa. Sampolle kiitos siististä kämpästä. Mara kehui kovasti Sampon kirjettä.
Tänään on kiire päivä asioita hoidellessa ja huomena mennään Nadapiin valmistelemaan viikonlopun sukutapaamista. Innokas lukijakuntani joutuu täten hiukan vielä odottelemaan. Ensi viikolla tulee suomalaisryhmä ja silloinkin olen sangen kiireinen.
Ilma on muuten parantunut, nyt aamulla vain 20 astetta.