Hautausmaa

Eilen lauantaina olin Maran kanssa oopperassa katsomassa balettia. Viola oli lähtenyt perheen kanssa hiihtämään ja minulle vapautui paikka. Toisen kerroksen aitiosta oli hyvä näkyvyys ja kuuluvuus. Orkesteria johti nainen ja huonosti kasvatetun tytön äitiä esitti mies.


Oli flunssainen olo ja menin kotiin huilailemaan.

Tänään sunnuntaina oli taas aurinkoinen ilma ja päätin lähteä kävelemään läheiselle hautausmaalle, josta minulla on vielä kaksi kätköä hakematta.
Tällä hautausmaalla makaa valtiomiehiä ja heille on rakennettu hienoja mausoleumeja.
Hautusmaalla oli myös paljon mistelipuita. Ennen kutsuin näitä pallopuiksi, mutta sitten työtoverini tuli täällä käymään ja kertoi pallojen olevan misteleitä.
Tällä kertaa huomasin myös, että täällä on tapana tuoda joulukuusia haudalle.


Illalla menen vielä konserttiin. On sellaisia konsertteja, että liput halpenevat sitä mukaa kun niitä tilataan. Tämän illan konsertti on loppuunmyyty ja lipun hinnaksi tuli 1000 Huf eli 3,5 €.


Huomena alkaa sitten tiukka opiskelu ja näillä foorumeilla tulee kolmen viikon tauko. Yliopiston intensiivikurssi on sen verran vaativa, että vie kyllä kaiken ajan.

Perjantai kuvina

Kati vei meidät taas kävelemään.

Viime sunnuntaina oli luntakin.

Tässä piilokuvassa on lentokone.

Mentiin yhdeksän hengen voimalla Katille syömään.

Loppupäivän lilluin lämpimässä vedessä.

Kipeenä

Gallerian avajaisten jälkeen mentiin istumaan lähellä olevaan taiteilijoiden suosimaan kapakkaan. Siellä on kuulemma hyvä ruokakin. Oli mukava jutella suomeksi, aika helppoa.
Tovi siellä istuttuamme, tulivatkin illan taiteilijat Arin kanssa samaan paikkaan.

Toisen tovin jälkeen tuli vielä eräs Arin tuttu. Myöhemmin illalla hänet esiteltiin meille tai sitten meidät hänelle. Hän on lähetystössä pidettävän stipendigaalaan sopraano. Laulaa tällä hetkellä Tannhäuserissa Elisabetin roolin ja on hankkinut myös pianonsoiton opettajan pätevyyden.

Mária Temesi.

Minullakin on lippu, mutta joudun antamaan sen jollekulle, koska pääsen samaan aikaan käymään Romaniassa.

Nukuin yöni Maijan sängyssä, terveisiä vaan! Aamulla paistoi aurinko kirkkaana ja kun suunnistin kotia kohti kuvailin Pál Utcan poikia.

Kotona sitten huomasin oloni huonoksi ja painuin pehkuihin. Flunssainen ja etova olo. Illalla kuulin, että sellaista tautia on täällä liikkeellä.

Kun opiskelusta eikä kylpemisestäkään tullut mitään, lähdin äänestämään.  Tutustuin paremmin lähetystön uuteen vahtimestariin, nuoreen kaveriin, joka on kova puhumaan. Mukava oli rupatella ja lukaisin Hesarinkin. Tänne tulee sellainen pienennetty versio, jota on helpompi lukea.

Aamulla olin bongannut halvan helmikaupan ja suunnistinkin sinne ostoksille. Vieressä on myös käsityökauppa ja tietenkin menin myös sinne haahuilemaan. Yhtäkkiä Zsuzsi oli edessäni, hän käy siellä keskiviikkoisin ompelemassa.

Olo ei ollut kaksinen, mutta olin menossa katsomaan dokumenttifilmiä Csángoista. Uranian pieni sali oli niin täynnä, että portaillakin istuttiin. Filmi oli tehty siitä kylästä, jossa kummilapseni käy opiskelemassa unkaria. Csángótutkija, jonka tapasin syksyn reissulla, oli filmissä reportterina . 
Filmin jälkeen siirryttiin viereiseen tilaan keskustelemaan aiheesta.
Minusta oli tietenkin mukavaa, että Péter muisti minut ja kyseli sähköpostiosoitettani. Illan lopussa hän esitteli minut porukoille, paljon siellä oli jo ennestään tuttujakin.


Kati antoi sellaisen reseptin flunssaan, että pálinkaa piti käydä ostamassa. Sekö vai mikä?, mutta nyt on huomattavasti parempi olo. Pitää vielä kuunnella oloa. Illalla olisi jumppaa ja tanssia ja huomenna retkeilyä. Mukaan tulee amerikassa matematiikkaa opettanut Katin sukulainen. Eronnut ja viisi lasta.

Verbien taivutusta

Pää on täynnä verbien taivutusta. Onneksi on tämä käsilaukkukone, jotta voi lintsata. Tässä isommassa kirjastossa ei ole vapaata nettiä, mutta minullapa on oma tikku mukana.




Mitä seuraa kun ilmoittaa kätköilysivulla, ettei löytänyt kätköä? Jo samana iltana sain kätköketjun tekijältä sähköpostia ja vihjeen laatikon paikasta. Olin iloisesti yllättynyt ja vastasin kertoilemalla mitä onkalolla tapahtui. Kerroin, että taisi olla hassua kun 60 vuotias naisihminen tulee ulos onkalosta. Ja sain iloisen vastauksen, että hän on 64 vuotias 




nainen ja haluaisi lähteä kanssani yhdessä kätköilemään. Onpahan joku joka soittaa apua kun toinen putoaa puusta. Samaten hän kutsui minut Geokapakkaan juttelemaan muiden kätköilijöiden kanssa. Täällä on siis sellainen. En nyt näiden opiskelukiireiden takia heti ehdi, mutta ei täällä todellakaan tarvitse yksin olla.




Eilen illalla olin ensimmäistä kertaa suuren musiikkitalon Bartók Béla salissa sinfoniaorkesterin konsertissa. Liput sinne ovat niin kalliita, ettei ole tullut mentyä. Tämä musiikkiporukkani hommasi liput 1000 forintilla (3,5 €) ja istuin toisella rivillä keskellä. En tällä kertaa nähnyt kapellimestarin ilmeitä, mutta oli mukava seurata hänen johtamistaan. Onneksi koroke on sen verran leveä, ettei putoamisen vaaraa ollut. Hyppyjä, niiauksia ja kaikkea mahdollista. Orkesteria voi johtaa myös lantiota liikuttamalla. Eipä tarvitse samana päivänä muuta jumppaa. Vaikuttavaa ja hauskaa. Ohjelmassa oli Dvorakin Uudesta maailmasta upeine puhaltimineen. Illan aiheena oli Tsekki ja ennen ohjelman alkua kapellimestari tuli mikrofonin kanssa kertomaan aiheesta ja laulelikin melodiaa välillä. Vasta sitten tuli orkesteri paikalle.
Sinfonian aikana eturivin tytöt puhuivat ja minussa iski taas opettaja päälle, onneksi olin liian kaukana. Väliajalla kuitenkin lavan etureunassa istunut nuori sellistipoika nuhteli tyttöjä ja toinen puoli kuunneltiin häiriöttä.
Väliajan jälkeen oli vuorossa Smetanan sävelkuvia Tsekistä ja eteen oli viritetty valtava valkokangas, jolle sävelkuvat tuotiin myös videoina ja kuvina. Niskat vähän eturivissä kipeytyivät, mutta varsinkin Moldau oli mukava nähdä kuvina. Puroa, metsästystä, kansantanssia, virtaa jne. Muut osat eivät olleet niin kauniita, koska niissä kuvattiin paljon sotaa luonnon lisäksi. Kuuntelen sodan mieluummin vain musiikkina ilman kuvia.
Oli kyllä mahtava kokemus. Ostinkin sitten itselleni halvimman mahdollisen lipun maaliskuulle Esa-Pekka Salosen konserttiin, jossa kuullan myös Sibeliusta. Maksoin 4900 forinttia ja paikka on kolmannella parvella. Halvimmat takarivin liput olivat jo menneet. On mielenkiintoista katsella orkesteria myös kaukovinkkelistä. Ja onhan mulla kiikari. Se sali on valtavan iso.




Tänään kuudelta menen Ari Kupsuksen uuden grafiikkagallerian avajaisiin. Pirkko soitti eilen ja kutsui heidän mukaansa. Sain minäkin kutsun, mutta yksin en olisi mennyt ja olisi minulla jumppakin tänään. Toinen graafikko on kuulemma Anteron tuttu. Googlatkaapa Antero Olín, tehnyt hienoa grafiikkaa.




Jätin kameran narikan kaappiin, lisään joitakin kuvia myöhemmin.
Nyt aas verbintaivutukseen. Monikon toinen on pahin.

Kátköilyá

Aika kuluu siivillá ja kirjoittaminen ei tunnu maistuvan. Eilen otin kameran mukaan ja ajattelin antaa kuvien puhua.
Istun kirjaston koneella ja aloitin ilman áákkösiá, mutta nytpá löysinkin ihan oikean ään. Vau.
Sattui tällainen näppäimistö, jossa on merkittynä tavallista enemmän.

Täällä on ollut kaksi ihanan aurinkoista päivää ja tänäänkin paistaa, mutta oli jo tultava kertaamaan tänne kirjastoon, koska viikon päästä alkaa tiukka opiskelu.
Lauantaina oltiin Katin porukalla kävelemässä, silloin bongasin vain yhden kätkön. Muu porukka seuraa mielenkiinnolla touhuani. Tämä kätkö oli näkötornin juurella helposti tavoitettavissa. Olin käynyt linnalla jo aikaisemmin, en vielä silloin kätköillyt ja nyt osasin näyttää porukalle kiertotien, koska portti oli suljettu. Jälleen kerran hieno näköalapaikka.

Sieltä kotiin huilaamaan ennen tanssi-iltaa. Innostuin vaihtamaan huonekalujen paikkaa, nyt on keittiön pöytä huoneen puolella isoksi levitettynä ja voin paremmin opiskella lämpimällä puolella. Turhapa tuota vetoista keittiötä onkaan lämmittää, enhän siellä juurikaan viihdy. Otin jääkaapinkin pois päältä, voirasia säilyy lattian viileydessä.
 llalla sai tanssia itsensä likomäräksi. Tukkakin ihan märkänä. Pojat soittivat tauotta, kappaleet vain vaihtuivat. Alkaa tulla jo tuttuja ja muutaman kerran on jopa paritanssiin haettu. 

Aamulla oli taas niin hieno ilma, että päätin lähteä pitkästä aikaa kätköilemään. Yöllinen sade olikin vuorilla tullut lumena. Väkea oli paljon liikkeellä kelkkoineen ja lumiukkoja rakentamassa. Olin katwsonut sellaisen 12 kätkön reitin ja mukavasti matka sujui liukkaudesta huolimatta. Lämpötila oli reilusti plussan puolella ja lumi alkoi sohjoontua.

Heppoja tuli useampiakin vastaan, mutta tämän ehdin kuvata.


Epätavallista kyllä, tällä kertaa kaikki kätköt antautuivat kiltisti. Paitsi tietenkin hankalin. Kuvassa luolan suu näyttää isommalta, en mahtunut repun kanssa sisään ja jätin sen ulkopuolelle. Kun olin sisällä kuulin puhetta ulkoa, olivat huomanneet reppuni. Piti mennä paljastamaan omistaja ja könysin ulos nuorten retkeilijöiden ihmeteltäväksi. Olisi pitänyt olla parempi taskulamppu mukana. Luola jatkui ja jatkui ja haarautui pienemmiksi käytäviksi. Menin siis uudestaan reppunikanssa, jotta saan olla rauhassa. Olin yltä päältä savessa, enkä edes löytänyt laatikkoa.

Jatkoin matkaa ja olin onnellinen, että tätä laatikkoa sain rauhassa etsiä ilman yleisöä. Mitähän olisivat ajatelleet nähdessään minut puun latvassa..

Kotona uupuneena kävin suihkussa ja upotin kaikki vaatteet pesukoneen uumeniin. Reppukin olisi pitänyt laittaa. Mahtoivat vähän metrossa ihmetellä savisuuttani.

Lepohetken jälkeen menin oopperaan katsomaan modernia balettia. Ei ole minun lajini ja nyt tiedän miksi. Kauniit kokonaisuudet puuttuvat, ei ole sellaisia kuvioita kuin perinteisessä. Tässäpä siis viimeinen kuva eilisestä.

Siivouspäivä

Onneksi Pirkko soitti aamulla, että tavattaisiin lähetystössä ennakkoäänestyksen lomassa. Pääsinpä taas karkuun siivoamista.
Ääni on annettu ja rupateltu riittämiin. Äänestyspaikalla tapaa aina nuoria opiskelijoita, jotka ovat vaihdossa. Tämänpäiväiset kaksi sosiaalialan poikaa olivat matkalla Romanian puolelle.
Jotta jotenkin vain vältyin siivoamiselta, lähdin kenkäostoksille. Piti saada hameen kanssa pidettävät talvikengät. Ensin ajattelin, ettei löydy, mutta sittenpä huomasin 50 % alennuksella kengät, jotka sopivat tyyliini. Oli vähän villasukkavaraa, mutta alle 15 eurolla sain.
Samalla reissulla hain Tescosta roskiksen ja vihkoja ja raahauduin kasseineni kotiin.
Aika paljon sain aikaan, imuroiminen jää aamuksi, ennen kuin lähden kentälle äitiä vastaan.


Illalla oli tässä lähellä Nador Teremillä ilmainen konsertti. En ole sielä vielä käynyt ja ajattelin käydä katsomassa paikan. En tiennyt muuta kuin, että huilumusiikista oli kyse. Sali oli kalustettu salongiksi ja pöydät notkuivat pikkupurtavaa ja juotavaa. Kvartetin paikat olivat siinä pöytien vierellä. Kyseessä oli todella taivava kvartetti, joka on tekemässä levyä I.J. Pleyel:in huilukvartetoista. Halusivat soittaa kappaleet myös yleisölle paikassa, jossa on hyvä akustiikka. Sali on hienosti restauroitu ja akustiikka todella hyvä. Kappaleiden välillä unkarilaiseen tapaan tarinoitiin ja huilisti kertoili vitsejäkin. Jossain välissä soittajat esittelivät soittimiaan. Viulistin soitin oli 1700-luvun lopulta, mutta hänelle on valmistumassa uusi soitin. Soittajat pitivät parempina uusia vanhan mallin mukaan rakennettuja soittimia. Se oli minulle uutta.


Ohjelma kesti puheineen pari tuntia. Konserttimestarillekin annettiin puheenvuoro. 
Kotona ei tarvinnut iltapalaa laittaa.

Liukastelua

Tänään oli upea aurinkoinen lämmin päivä. Kulutin sen liukastelemalla savisilla rinteillä geokätköjä etsien. Linnut laulavat täällä, on kai niin lämmintä. Mittari näytti 13 astetta.


Osa päivästä kului postissa jonottaessa sekä pankissa jonottaessa. Nyt on laskut maksettu. Kävin myös oopperassa ostamassa muutaman lipun helmikuulle. Matkalle sattui divari, josta tuli taas mukaan vihreää keramiikkaa.


Olin menossa ratikkaan ja huomasin aika halvan kampaajan ja sain saman tien tukkani leikattua 10 eurolla pesuineen ja kaikkineen. Jotain täällä vielä saa halvemmalla kuin Suomessa. Parturin lisäksi viiniä ja leivoksia. Kaksi jälkimmäistä sangen vaarallisia keholle. Eipä tuo ooperalippukaan liian kallis ole, kolmannen parven viimeisellä rivillä 4 €. Minulla on hyvät kiikarit ja ääni nousee hyvin ylös.


Puistoissa näkee joka puolella orvokkeja, pienet yöpakkaset eivät niitä hetkauta.


Huomena on tarkoitus lähteä porukan kanssa vuorille 8-12 km lenkille. Pitää ottaa kepit mukaan niin pärjää paremmin mudan liukkaudessa.

2012 alkoi Budapestissä

Tänään maanantaina on Fideszin (perusunkarilaisten) tapahtuma Oopperassa ja sen edessä valtava mielenosoitus. Paikalla jopa 100 tuhatta ihmistä. Kuulin radiosta, että katuja on suljettu eikä metro  pysähdy. Täällä on menty kommunismista toisenlaiseen diktatuuriin. Onneksi en mennyt tänään lippuja ostamaan, ehkä en olisi saanutkan.

kaksi tanssihullua

Lauantaina, siis viime vuonna oli aurinkonpaistetta ja Kati järjesti retken vuorille. Porukka koostuu pääosassa hänen sukulaisistaan, mutta olen päässyt mukaan. Katin serkut tai pikkuserkut ovat minulle toista kautta tuttuja, puhuvat suomeakin. Käytiin Budan vuorten korkeimmalla kohdalla ja siellä näkötornista aukeavat huimaavat maisemat.


Illalla mentiin sitten Katin kanssa uutta vuotta vastaanottamaan csángó-iltaan, jossa tietenkin tanssittiin. Sielä oli väkeä vauvasta vaariin.
Puolenyön aikaan laulettiin Unkarin kansallishymni ja perään csángóhymni ja vielä székelyhymni. 

muut paitsi Kati

Yhdeltä jalat sanoivat sopimuksen irti ja lähdimme nukkumaan. Raketit oli jo ammuttu, oli aika kova pakkanen, siis ehkä neljä astetta. Yöbussit kulkivat, mutta en ollut tullut ajatelleeksi, että niihin saattaa olla vaikea mahtua sisään. Pääsin kuitenkin hyvin kotii. Talo oli muuten hiljainen, mutta naapurin radio huusi täysillä. Uuden seinän ansiosta nykyään korvatulpilla selviää siitä metelistä. Tavallinen meteli ei enää kuulu läpi, nytkin on ihan hiljaista.




Tänään kävin kaupoilla mainosten perässä. Olin Jyskissä tasan kello yhdeksän kun ovet avattiin, eikä siellä tietenkään ollut mainostettua tavaraa. Pienen palautteen jälkeen sain varattua itselleni patjan kunhan nyt joskus saavat sellaisen. Saattaa mennä kuukausikin. Sieltä menin Ikeaan syömään aamiaslautasen 70 sentillä ja edelleen MediaMarktiin ostamaan keittolevyn. Kaasuhellani kanssa en jaksa temppuilla, sitä pitää koko ajan painaa, jotta liekki palaa.
Pikavisiitti kotiin laittamaan pyykit narulle ja uutta lastia koneeseen ja matkaan keskustaan päin kirjastoon. Hain uuden kortin vuodeksi ulkomaisten kielten kirjastosta hintaan vähän yli 10 euroa. Täällä lainaamien siis maksaa. Ei tuohon maksuun suomessakaan konkurssiin mentäisi. Lainasin kansanmusiikkilevyjä ja kaksi unkarin kieliopin harjoituskirja. Ilmankos nukutti hyvin kun tulin kotiin. Nyt taas vähän jaksaa kolmen tunnin unien jälkeen.