Verbien taivutusta

Pää on täynnä verbien taivutusta. Onneksi on tämä käsilaukkukone, jotta voi lintsata. Tässä isommassa kirjastossa ei ole vapaata nettiä, mutta minullapa on oma tikku mukana.




Mitä seuraa kun ilmoittaa kätköilysivulla, ettei löytänyt kätköä? Jo samana iltana sain kätköketjun tekijältä sähköpostia ja vihjeen laatikon paikasta. Olin iloisesti yllättynyt ja vastasin kertoilemalla mitä onkalolla tapahtui. Kerroin, että taisi olla hassua kun 60 vuotias naisihminen tulee ulos onkalosta. Ja sain iloisen vastauksen, että hän on 64 vuotias 




nainen ja haluaisi lähteä kanssani yhdessä kätköilemään. Onpahan joku joka soittaa apua kun toinen putoaa puusta. Samaten hän kutsui minut Geokapakkaan juttelemaan muiden kätköilijöiden kanssa. Täällä on siis sellainen. En nyt näiden opiskelukiireiden takia heti ehdi, mutta ei täällä todellakaan tarvitse yksin olla.




Eilen illalla olin ensimmäistä kertaa suuren musiikkitalon Bartók Béla salissa sinfoniaorkesterin konsertissa. Liput sinne ovat niin kalliita, ettei ole tullut mentyä. Tämä musiikkiporukkani hommasi liput 1000 forintilla (3,5 €) ja istuin toisella rivillä keskellä. En tällä kertaa nähnyt kapellimestarin ilmeitä, mutta oli mukava seurata hänen johtamistaan. Onneksi koroke on sen verran leveä, ettei putoamisen vaaraa ollut. Hyppyjä, niiauksia ja kaikkea mahdollista. Orkesteria voi johtaa myös lantiota liikuttamalla. Eipä tarvitse samana päivänä muuta jumppaa. Vaikuttavaa ja hauskaa. Ohjelmassa oli Dvorakin Uudesta maailmasta upeine puhaltimineen. Illan aiheena oli Tsekki ja ennen ohjelman alkua kapellimestari tuli mikrofonin kanssa kertomaan aiheesta ja laulelikin melodiaa välillä. Vasta sitten tuli orkesteri paikalle.
Sinfonian aikana eturivin tytöt puhuivat ja minussa iski taas opettaja päälle, onneksi olin liian kaukana. Väliajalla kuitenkin lavan etureunassa istunut nuori sellistipoika nuhteli tyttöjä ja toinen puoli kuunneltiin häiriöttä.
Väliajan jälkeen oli vuorossa Smetanan sävelkuvia Tsekistä ja eteen oli viritetty valtava valkokangas, jolle sävelkuvat tuotiin myös videoina ja kuvina. Niskat vähän eturivissä kipeytyivät, mutta varsinkin Moldau oli mukava nähdä kuvina. Puroa, metsästystä, kansantanssia, virtaa jne. Muut osat eivät olleet niin kauniita, koska niissä kuvattiin paljon sotaa luonnon lisäksi. Kuuntelen sodan mieluummin vain musiikkina ilman kuvia.
Oli kyllä mahtava kokemus. Ostinkin sitten itselleni halvimman mahdollisen lipun maaliskuulle Esa-Pekka Salosen konserttiin, jossa kuullan myös Sibeliusta. Maksoin 4900 forinttia ja paikka on kolmannella parvella. Halvimmat takarivin liput olivat jo menneet. On mielenkiintoista katsella orkesteria myös kaukovinkkelistä. Ja onhan mulla kiikari. Se sali on valtavan iso.




Tänään kuudelta menen Ari Kupsuksen uuden grafiikkagallerian avajaisiin. Pirkko soitti eilen ja kutsui heidän mukaansa. Sain minäkin kutsun, mutta yksin en olisi mennyt ja olisi minulla jumppakin tänään. Toinen graafikko on kuulemma Anteron tuttu. Googlatkaapa Antero Olín, tehnyt hienoa grafiikkaa.




Jätin kameran narikan kaappiin, lisään joitakin kuvia myöhemmin.
Nyt aas verbintaivutukseen. Monikon toinen on pahin.