torstai 26. tammikuuta 2012

Kipeenä

Gallerian avajaisten jälkeen mentiin istumaan lähellä olevaan taiteilijoiden suosimaan kapakkaan. Siellä on kuulemma hyvä ruokakin. Oli mukava jutella suomeksi, aika helppoa.
Tovi siellä istuttuamme, tulivatkin illan taiteilijat Arin kanssa samaan paikkaan.
Toisen tovin jälkeen tuli vielä eräs Arin tuttu. Myöhemmin illalla hänet esiteltiin meille tai sitten meidät hänelle. Hän on lähetystössä pidettävän stipendigaalaan sopraano. Laulaa tällä hetkellä Tannhäuserissa Elisabetin roolin ja on hankkinut myös pianonsoiton opettajan pätevyyden.
Mária Temesi.
Minullakin on lippu, mutta joudun antamaan sen jollekulle, koska pääsen samaan aikaan käymään Romaniassa.

Nukuin yöni Maijan sängyssä, terveisiä vaan! Aamulla paistoi aurinko kirkkaana ja kun suunnistin kotia kohti kuvailin Pál Utcan poikia.







Kotona sitten huomasin oloni huonoksi ja painuin pehkuihin. Flunssainen ja etova olo. Illalla kuulin, että sellaista tautia on täällä liikkeellä.


Kun opiskelusta eikä kylpemisestäkään tullut mitään, lähdin äänestämään.  Tutustuin paremmin lähetystön uuteen vahtimestariin, nuoreen kaveriin, joka on kova puhumaan. Mukava oli rupatella ja lukaisin Hesarinkin. Tänne tulee sellainen pienennetty versio, jota on helpompi lukea.







Aamulla olin bongannut halvan helmikaupan ja suunnistinkin sinne ostoksille. Vieressä on myös käsityökauppa ja tietenkin menin myös sinne haahuilemaan. Yhtäkkiä Zsuzsi oli edessäni, hän käy siellä keskiviikkoisin ompelemassa.


Olo ei ollut kaksinen, mutta olin menossa katsomaan dokumenttifilmiä Csángoista. Uranian pieni sali oli niin täynnä, että portaillakin istuttiin. Filmi oli tehty siitä kylästä, jossa kummilapseni käy opiskelemassa unkaria. Csángótutkija, jonka tapasin syksyn reissulla, oli filmissä reportterina . 
Filmin jälkeen siirryttiin viereiseen tilaan keskustelemaan aiheesta.
Minusta oli tietenkin mukavaa, että Péter muisti minut ja kyseli sähköpostiosoitettani. Illan lopussa hän esitteli minut porukoille, paljon siellä oli jo ennestään tuttujakin.


Kati antoi sellaisen reseptin flunssaan, että pálinkaa piti käydä ostamassa. Sekö vai mikä?, mutta nyt on huomattavasti parempi olo. Pitää vielä kuunnella oloa. Illalla olisi jumppaa ja tanssia ja huomenna retkeilyä. Mukaan tulee amerikassa matematiikkaa opettanut Katin sukulainen. Eronnut ja viisi lasta.

3 kommenttia:

  1. Ihan vain tässä selvennän, ettei me Lean kanssa yhdessä mun sängyssä oltu...;) Mä olen täällä Jyväskylän kotona omassa punkassa. Lea saat kyllä sitä käyttää kun en ole paikan päällä.
    Hyvä ja mukava on lukee blogiasi, ja kuvia katella. Toivon että tauti on selätetty....;)

    VastaaPoista
  2. "Mummo siellä!", Inka heti huudahti. "Mummmmo", Henkkaki toistaa jo perässä. :) Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  3. Mária Temesi! Wau. Olen vähän kade, kun en ollut paikalla. Onneksi täällä Kajaanissa oli Ritva Auvinen laulamassa Sibeliusta! Oli upea konsertti. Heikki oli pianistina, ja mie sain isännöidä heitä. Ritva täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Jos näet Aria niin vihjaapa, että tuo duo saattaisi innostua Unkarin keikastakin, jos joku vaan järkkäisi. :) Paranemista!

    VastaaPoista