Kátköilyá

Aika kuluu siivillá ja kirjoittaminen ei tunnu maistuvan. Eilen otin kameran mukaan ja ajattelin antaa kuvien puhua.
Istun kirjaston koneella ja aloitin ilman áákkösiá, mutta nytpá löysinkin ihan oikean ään. Vau.
Sattui tällainen näppäimistö, jossa on merkittynä tavallista enemmän.

Täällä on ollut kaksi ihanan aurinkoista päivää ja tänäänkin paistaa, mutta oli jo tultava kertaamaan tänne kirjastoon, koska viikon päästä alkaa tiukka opiskelu.
Lauantaina oltiin Katin porukalla kävelemässä, silloin bongasin vain yhden kätkön. Muu porukka seuraa mielenkiinnolla touhuani. Tämä kätkö oli näkötornin juurella helposti tavoitettavissa. Olin käynyt linnalla jo aikaisemmin, en vielä silloin kätköillyt ja nyt osasin näyttää porukalle kiertotien, koska portti oli suljettu. Jälleen kerran hieno näköalapaikka.

Sieltä kotiin huilaamaan ennen tanssi-iltaa. Innostuin vaihtamaan huonekalujen paikkaa, nyt on keittiön pöytä huoneen puolella isoksi levitettynä ja voin paremmin opiskella lämpimällä puolella. Turhapa tuota vetoista keittiötä onkaan lämmittää, enhän siellä juurikaan viihdy. Otin jääkaapinkin pois päältä, voirasia säilyy lattian viileydessä.
 llalla sai tanssia itsensä likomäräksi. Tukkakin ihan märkänä. Pojat soittivat tauotta, kappaleet vain vaihtuivat. Alkaa tulla jo tuttuja ja muutaman kerran on jopa paritanssiin haettu. 

Aamulla oli taas niin hieno ilma, että päätin lähteä pitkästä aikaa kätköilemään. Yöllinen sade olikin vuorilla tullut lumena. Väkea oli paljon liikkeellä kelkkoineen ja lumiukkoja rakentamassa. Olin katwsonut sellaisen 12 kätkön reitin ja mukavasti matka sujui liukkaudesta huolimatta. Lämpötila oli reilusti plussan puolella ja lumi alkoi sohjoontua.

Heppoja tuli useampiakin vastaan, mutta tämän ehdin kuvata.


Epätavallista kyllä, tällä kertaa kaikki kätköt antautuivat kiltisti. Paitsi tietenkin hankalin. Kuvassa luolan suu näyttää isommalta, en mahtunut repun kanssa sisään ja jätin sen ulkopuolelle. Kun olin sisällä kuulin puhetta ulkoa, olivat huomanneet reppuni. Piti mennä paljastamaan omistaja ja könysin ulos nuorten retkeilijöiden ihmeteltäväksi. Olisi pitänyt olla parempi taskulamppu mukana. Luola jatkui ja jatkui ja haarautui pienemmiksi käytäviksi. Menin siis uudestaan reppunikanssa, jotta saan olla rauhassa. Olin yltä päältä savessa, enkä edes löytänyt laatikkoa.

Jatkoin matkaa ja olin onnellinen, että tätä laatikkoa sain rauhassa etsiä ilman yleisöä. Mitähän olisivat ajatelleet nähdessään minut puun latvassa..

Kotona uupuneena kävin suihkussa ja upotin kaikki vaatteet pesukoneen uumeniin. Reppukin olisi pitänyt laittaa. Mahtoivat vähän metrossa ihmetellä savisuuttani.

Lepohetken jälkeen menin oopperaan katsomaan modernia balettia. Ei ole minun lajini ja nyt tiedän miksi. Kauniit kokonaisuudet puuttuvat, ei ole sellaisia kuvioita kuin perinteisessä. Tässäpä siis viimeinen kuva eilisestä.