Opikelu on aloitettu, eiká kolmeen viikkoon tarvitse miettiá mitá tekisi.
Meitá piti alunperin olla kolme ryhmássá, mutta sitten tuli yksi nuorukainen ja tunnin páástá vielá toinenkin nuorukainen. En siis edelleenkáán ole elákeláisryhmássá. Opettajankin tunnen entuudestaan, koska hán sijaisti pari kertaa syksyllá. Aika samantasoisia olemme, miná ehká osaan váhiten.
Mutta miká mielenkiintoista, yksi japanilainen rouva ( hiukan iákkáámpi= yli 40) on viime kevááná tullut tánne Suomesta. Hán osaa jonkinverran suomea. Eli voin táállá Unkarissa puhua suomea japanilaisen kanssa. Pieni on támá maailma ja mielenkiintoinen. Kolme muuta ovat áidinkieleltáán saksalaisia. Kaikkien intonaatio on ymmárrettávissá, toisin kuin syksyllá.
Kotiláksyjá tulee ja tulee ja tulee... Tunnit ovat 9-12 ja iltapáivát on aikaa opiskella.
Minulla on pikkutietsikka mukana, koska en pysty kirjoittamaan, kiitos edelleen heille jotka laittoivat sen toimimaan.
Tánáán illalla on treffit Maran siskon Katin kanssa, puhumme englantia. Kati haluaa opiskella sitá, eiká minullekaan pahaa tee. Sanat vain ovat jossain aivojen pohjalla hukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti