Ensin istuin kulkuvälineessä reilut kaksi tuntia ja matkustin Kotkasta Helsinkiin. Muutaman päivän perästä istuin taas kulkuvälineessä reilut kaksi tuntia ja matkustin Helsingistä Budapestiin. Täällä on kaikki ennallaan eikä yhtään lunta, jee. Kevätkään ei ole vielä kunnolla alkanut eli puissa ei ole lehtiä ja silleen. Mukava nähdä alusta asti kevään tulo.
Kotkassa menin oikein käsityökauppaan ostamaan sellaista lentokoneeseen kelpuutettavaa virkkuukoukkua ja olihan niitä joitakin kokoja. Ostin ja maksoin 5 €, huh. Onnellisena sitten virkkasin jo kentällä koneeseen nousua odotellessa ja koneessa. Minulle oli laitettu käytäväpaikka kun en muistanut toivoa ikkunaa, mutta ikkunapaikalle ei tullut ketään, joten siirryin siihen. Kun kone sitten lähti liikkeelle ja lentoemot tarkastelivat vöitä ja muita, eräs pölötti minulle jotain unkariksi ja luulin, että hän huomautti väärästä paikasta. Siis minähän ymmärrän unkaria! (nyt taas paljastui etten oikein hyvin) Toinen emo tuli sitten englannintamaan ja sitä sentään ymmärsin: virkata ei saa nousun eikä laskun aikana??? Taitaa kyllä olla aikamoista hätävarjelun liiottelua. Sitäpaitsi se bambuvirkkuukoukku on yhtä terävä ja luja kuin metallinen eli silläkin voisin puhkaista lentoemon silmän. Kyselivät sitten lennon aikana mitä niistä virkkaamistani isoäidin neliöistä tulee ja ihan unkariksi keskustelimme. Nyt on yhteensä koossa jo 20 lappua, ei niistä langoista tullutkaan lapsille villapukua vaan tuleepa torkkupeitto. Kiitos vaan Marille innoituksesta.
Aikamoinen peluri olet kun piti se koukku ostaa ja pelotella koko lentokoneellinen,en muuten tiennyt, että bambukoukun saa sienne viedä...kun paljon lukee niin oppii!Pakko sanoo, että täällä se vasta kaunista on. Tarkotus mennä luononvalolla tauluja tallentaa kameraan partsille, niin kuulemma oikeat taitelijatkin tekee, kun pitää korvat auki, ni taas oppii....hih-hii...;D
VastaaPoista