Meitä on viisi oppilasta ja hyvä opettaja. Pitää itseään vanhana, 33 vee. On opiskellut unkarin kielen opettajaksi ja siis lukenut myös suomea. Minä pidän hänen tyylistään, muistuttaa minua: monistetta toisen perään ja kertausta moneen kertaan. Tunnilla ei kuluteta aikaa tehtävien tarkastamiseen, vaan hän tarkastaa kotona ja ottaa esille virheet seuraavalla tunnilla. Huomaatteko miten sanajärjestys muuttuu kun pääosin käytän vierasta kieltä päivittäin. Marita raukka! Saat käyttää punakynää!
No minä tietenkin olen vanhin, mutta ennestään tunsin japanilaisen Junkon, joka on aikoinaan asunut 4 vuotta Helsingissä. Hän taitaa olla ikäjärjestyksessä seuraava. Hän on japanilaisen diplomaatin puoliso ja päätyönään on illallisen laitto puolisolle. Hän kertoi japanilaisesta työntekotavasta, että koskaan ei voi lähteä töistä ennen kuin pomo on lähtenyt.
Seuraavana vanhuuskategoriassa on amerikasta tullut 38 vuotias Mark. Hänen puolisonsakin on amerikkalainen ja eilen vielä ihmettelin, mikä heidät tänne toi. Mutta tänään selvisi, että ovat lähetystyöntekijöitä. Mark puhuu hyvin unkaria ja opiskelee ahkerasti. Hän tulee kohta olleeksi kaksi vuotta täällä.
Porukan hauskuuttaja on 27 vuotias tsekkiläinen poika, jolla on Slovakianunkarilainen tyttökaveri. Hän tekee tohtorinopintoja jostain EU-hun liittyvästä ja tullee opettamaan yliopistossa. Naurulihaksia voimistutetaan päivittäin hänen avustuksellaan.
Luultavasti nuorin on korealainen tyttö, joka puolisonsa kanssa opiskelee unkaria. Puoliso on alkeisryhmässä. Hänen puheestaan en saa juurikaan selvää, jotenen tiedä hänestä paljon. Hänelläkin on ehkä jokin uskontoon liittyvä syy olla Unkarissa.
Tunnit alkavat yhdeksältä ja loppuvat puoli yhden aikaan. Sen jälkeen menen johonkin syömään ja sitten kirjastoon sanakirjojen ääreen. Aika rankkaa tuntuu olevan kun väsyttää melkoisesti. Siksi pitää välillä tehdä jotain muuta. Käännökset ja tehtävät saan tehtyä, mutta pänttäämisestä ei tule mitään. Täytyy laittaa vihko tyynyn alle...
No minä tietenkin olen vanhin, mutta ennestään tunsin japanilaisen Junkon, joka on aikoinaan asunut 4 vuotta Helsingissä. Hän taitaa olla ikäjärjestyksessä seuraava. Hän on japanilaisen diplomaatin puoliso ja päätyönään on illallisen laitto puolisolle. Hän kertoi japanilaisesta työntekotavasta, että koskaan ei voi lähteä töistä ennen kuin pomo on lähtenyt.
Seuraavana vanhuuskategoriassa on amerikasta tullut 38 vuotias Mark. Hänen puolisonsakin on amerikkalainen ja eilen vielä ihmettelin, mikä heidät tänne toi. Mutta tänään selvisi, että ovat lähetystyöntekijöitä. Mark puhuu hyvin unkaria ja opiskelee ahkerasti. Hän tulee kohta olleeksi kaksi vuotta täällä.
Porukan hauskuuttaja on 27 vuotias tsekkiläinen poika, jolla on Slovakianunkarilainen tyttökaveri. Hän tekee tohtorinopintoja jostain EU-hun liittyvästä ja tullee opettamaan yliopistossa. Naurulihaksia voimistutetaan päivittäin hänen avustuksellaan.
Luultavasti nuorin on korealainen tyttö, joka puolisonsa kanssa opiskelee unkaria. Puoliso on alkeisryhmässä. Hänen puheestaan en saa juurikaan selvää, jotenen tiedä hänestä paljon. Hänelläkin on ehkä jokin uskontoon liittyvä syy olla Unkarissa.
Tunnit alkavat yhdeksältä ja loppuvat puoli yhden aikaan. Sen jälkeen menen johonkin syömään ja sitten kirjastoon sanakirjojen ääreen. Aika rankkaa tuntuu olevan kun väsyttää melkoisesti. Siksi pitää välillä tehdä jotain muuta. Käännökset ja tehtävät saan tehtyä, mutta pänttäämisestä ei tule mitään. Täytyy laittaa vihko tyynyn alle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti