tiistai 18. tammikuuta 2011

Kiireitá pitelee

Ei oikein ehdi kirjoittaa, on tuota tekemistá riittávásti. Nyt sitten pikkukone tilttas ja joudun kirjoittamaan ilman áákkösiá.
On kaikkea mielenkiintoista náhty: lauantaina oli ihan pakko menná katsomaan lumiukkotapahtumaa +10 asteessa. Oli kuin olikin roudattu jostain pikkulántti lunta ja siihen rakentelivat lumiukkoja. Oli kyllá aikamoinen tungos. Kilpailun paras lumiukko palkittiin. Eivát nuo kovin isoja olleet, mutta oli siiná noin 20 pientá lumiukkoa. Varmaankin ennátys +10 asteisessa sáássá tehdyistá lumiukoista.
Samassa tapahtumassa esiintyi myös mielenkiintoinen orkesteri: oli kaikenkokoisia rumpuja ja neljá soittajaa. Luulisin ettá musiikki oli japanista koska esitykseen kuului myös huutoja.

Sunnuntai-aamuna menin ensimmáistá kertaa katsomaan Gáborin vauvaa, nyt jo seitsenviikkoinen. Ihan siskonsa náköinen. Gábor oli myös ottanut pátkán videolle sytymán jálkeen, kun áiti ja vauva makasivat eteisen lattialla ja odottivat ambulanssia.
Siellá katsoimme porukalla myös videonpátkiá Inkasta.

Gáborit asuvat vuorten juurella ja sieltá láhdettyáni kávelin jálleen eráán todella kauniin laakson kautta ratikalle. Metsákin on lumeton, joissakin kohdissa joen varrella oli hiukan jáátá. Linnut laulavat jo.

Illalla menin Katin kanssa oopperaan. Minulla oli lippu kolmannelle parvelle, mutta Kati sai taas ensimmáisen looshin? lisátuoleille liput hintaan alle euron. Hán saa henkilökunta-alennuksen. Mutta eipá siihen eteemme tullut ketáán, joten meillá oli tosi hyvát paikat. Parhaat koko oopperassa. Orkesteri silmien alla ja náyttámö samoin.
Verdin ooppera sisilialaisten ja ranskalaisten váleistá Palermossa.
Kylmát váreet kulkivat selkápiissá kun orkesteri soitti oikein mahtipontisesti.  Wau.

Ja nyt jatkuu tappotahti unkarinkielisten tekstien tavaamisessa....

torstai 13. tammikuuta 2011

Aina sitä samaa

Nyt ovat  rutiinit kohdallaan. Sama ohjelma pyörii päivästä toiseen. Miljoona uutta sanaa päivittäin. Kädet kahlaavat sanakirjaa läpi taukoamatta.
Mutta eilenpä päätun rikkoa tämän rutiinin ja menin viideltä taiteiden palatsiin ilmaiskonserttiin. Tunnin ohjelma ja mielestäni ihan laadukas, huilua ja urkua. Ja jotta en hylkäisi hyviä rutiineja, aion mennä tänäänkin. Ei siellä  nyt ihan joka päivä näitä ole, mutta nyt sattui kaksi peräkkäin.
Torstai-illan tanssiminen on nyt katkolla.
Huomiseksi on ihan mahroton kotiläksy, pitäisi opetella viikolla tulleet uudet sanat????

maanantai 10. tammikuuta 2011

Opiskelija

Opikelu on aloitettu, eiká kolmeen viikkoon tarvitse miettiá mitá tekisi.
Meitá piti alunperin olla kolme ryhmássá, mutta sitten tuli yksi nuorukainen ja tunnin páástá vielá toinenkin nuorukainen. En siis edelleenkáán ole elákeláisryhmássá. Opettajankin tunnen entuudestaan, koska hán sijaisti pari kertaa syksyllá. Aika samantasoisia olemme, miná ehká osaan váhiten.
Mutta miká mielenkiintoista, yksi japanilainen rouva ( hiukan iákkáámpi= yli 40) on viime kevááná tullut tánne Suomesta. Hán osaa jonkinverran suomea. Eli voin táállá Unkarissa puhua suomea japanilaisen kanssa. Pieni on támá maailma ja mielenkiintoinen. Kolme muuta ovat áidinkieleltáán saksalaisia. Kaikkien intonaatio on ymmárrettávissá, toisin kuin syksyllá.
Kotiláksyjá tulee ja tulee ja tulee... Tunnit ovat 9-12 ja iltapáivát on aikaa opiskella.
Minulla on pikkutietsikka mukana, koska en pysty kirjoittamaan, kiitos edelleen heille jotka laittoivat sen toimimaan.

Tánáán illalla on treffit Maran siskon Katin kanssa, puhumme englantia. Kati haluaa opiskella sitá, eiká minullekaan pahaa tee. Sanat vain ovat jossain aivojen pohjalla hukassa.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Olipa kerran

Olipa kerran taas sellainen yö, että rasismi hiipii sisimpääni. Naapurisellissä oli tuvan täydeltä väkeä ja ääntä sen mukaisesti. Menin pöhkö yhdentoista jälkeen ajattelemaan, jotta jospa lopettaisivat puolen yön aikaan. Vielä  mitä, neljän aikaan sai radiokin vauhtia ja minulta paloivat proput ja vastasin Bartók radiolla. Aamulla sitten hiljeni ennen seitsemää. Silikoniset korvatulpat ovat parhaat, mutta eivät anna unta jos pinna kiristyy.
Mutta meilläpä on ollut portaissa valo jo useamman päivän ajan. Onkohan osumatarkkuus heikentynyt vai  mikä lie, yleensä lamput ovat seuraavana päivänä hajalla.
Ja vielä yksi vihamielinen kommentti olkaa hyvä: jollette jaksa viedä roskapussia roskikseen asti niin sen voi jättää portaikon alatasolle. Maassa maan tavalla.


Tänään kävelin ja nautin lämpimästä ilmasta. Mukava kävellä kun ei ole liukasta. Valoisaa on jo neljään (lue viiteen) asti. Mukavaa että valoisuus lisääntyy.


Huomena alkaa sitten aikainen ylösnousu. Kurssi alkaa yhdeksältä ja sinne on matkaa...Pitäisi saada napattua kiinni päästäni karanneet sanat. Ja lisää pitäisi oppia.

torstai 6. tammikuuta 2011

Koukku

Taidan olla koukussa tähän kirjoittamiseen. On niin helppoa selvitä yhdellä kirjoittamisella niinkin monelle ihmiselle.
Vietin nimipäiväni, kiitos onnitteluista, pyjamassa. Täällä eivät tiedä suomalaisten nimistä. Katselin filmejä ja nukuin vuorotellen ja naapuri oli hiljaa. Vähän sain sentään järjesteltyä hyllyjäkin.
Illalla sitten netti päätti lopettaa palvelemisen, joten tänään oli pakko saada itsensä liikkeelle. Unohdin tietenkin  kotiin sen kortin, jolla voisi ostaa lisää palveluja. Onneksi olen saanut selville tämän mäkkärin kaikki pistorasiat ja aina on jokin ollut vapaana.
Hyvä että tulin, koska oli postia yliopistolta. Maanantaina alkaa koulu, joka päivä neljä tuntia. Siinäpä aivot saavat kyytiä.
Täälläkin lämpenee viikonloppuna, odotettavissa 5-10 astetta plussaa. Sopii minulle.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Kompurakäsikö tulossa

Nyt on sitten käyty lääkärit sun muut. Suomessa otetaan kontrollirötgenkuvia, mutta täällä ei. Jollei parane kunnolla, eivät tee mitään. No, en nyt usko, että tässä olisi huolta. Parempi vaan kun ei tarvitse juosta alvariinsa jossain jumalanseläntakana. Tämä oli Euroopalainen vakuutusyhtiön yhteyslääkäri, sain kirjoittaa suomenkieliselle lomakkeelle eikä tarvinnut maksaa mitään. Kun pakkasin itseäni poistumiskuntoon lääkäri kysyi, voiko auttaa. Sanoin tapani mukaan että kyllä pitää selvitä. Hänpä sitten kyselemään, onko suomessa sellaista sanaa kuin sisu. Onpa niinkin.
Menin saman junan varrella olevaan tavarataloon ja ostin suomalaista leipää. Hyvää oli, mutta ei sillä mitään tekemistä ollut suomalaisuuden kanssa. Puolet ruisjauhoja, mutta päällä auringonkukansiemeniä.
Kirjastossa ei ole internettiä, mutta töpselinpaikkoja löytyy, täytyy kirjoittaa varastoon ja mennä sitten jonnekin lähettelemään.
Olen päivät pääksytyksin katsellut filmejä. Minun opiskelulleni onneksi ne ovat dupattuja.Olen ostellut niitä muutamalla eurolla eivätkä nyt muuten niin ihmeellisiä ole.
Älköön Sampo liikaa huolehtiko, pärjään kyllä täällä. Naapuri on jo aika hyvin koulutettu, voin nukkua puolille päivin rauhassa jos haluan. Siis ei radiota, mitä nyt joskus karjuvat kurkku suorana, kuten tänään. Onneksi en vielä ymmärrä mistä puhuvat.
Tänään piti viedä sinne jumalanseläntakana olevaan tavarataloon takaisin leivänpaahdin, joka kosahti ensi yrittämällä. Sain rahani takaisin, mutta aikaa kyllä kuluu matkustamiseen.
Olen hyvissä aikeissa aloittaa opiskeluni, mutta kuinka ollakaan keksin aina jotain muuta mukavaa.
Nytkin on niin vähän aikaa enää, koska olen menossa ilmaiseen konserttiin kuudelta.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Uudet kujeet

Niinpä taas aletaan uusin numeroin, 2011. Täällä oli kovin vappumainen tunnelma kadulla, nuorisoa enimmäkseen. Oli naamaria ja serpentiiniä ja pilliä jos jonkin moista. Vappuviuhka tosin puuttui.
Vietin aaton ja uudenvuodenpäivän Maran runsaan ruokapöydän läheisyydessa. Kaalikääryleet kuuluvat täällä jouluruokarepertuaariin.
Meitä oli Agotan perhe, Zsuzsin perhe ja yksi tuttavaperhe ottamassa vastaan uutta vuotta.
Aatona pelattiin toivomuksestani myös Carcassonnea, mutta paloja oli paljon enemmän ja useita lisäosia. Peli kesti turhan kauan, meidän peli oli paljon mukavampi, koska loppui ajoissa ja ainahan voi pelata toisen kierroksen.
Lapsia oli laskematon määrä ja aina joku oli nukuttamassa tai muuten hoitamassa.
Puolenyön aikaan kuunneltiin telkusta Hymnus ja kaikki lauloivat mukana. Lapsillekin oli omat kuohuviinit.
Uudenvuodenpäivänä katseltiin myös valokuvia Suomesta ja illalla tuli Gergön porukka Itävallan lomalta ja sittenpä alkoi uusi joulu. Heidän lahjansa olivat odottamassa. Abel on Gergön nuorin poika ja leikkii mielellään niillä asioilla mitä äiti tekee. Hän sai lahjaksi silityslaudan ja raudan ja kyllä oli mieluisa lahja. Silitysvuoroista piti ihan tapella. Hän sai myöskin kattiloita ja minulla oli kova työ syödä heidän tekemäänsä ruokaa. Sallalle vihjeenä, Ikean jakkara toimii hyvin hellana.
Illalla kotona oli ihan rauhallista. Belan kanssa puhuttiin seinän eristämisestä ja hän aikoi ottaa selvää kustannuksista. Kaipa tuota kämppää pitää vielä vähän kunnostaa, kun ei tunnu rahaa uuteen tulevan. Tuli muuten jo valituksia vuokralaisista, saavat   ensimmäisen varoituksen. Kunpa asettuisivat, tulee kalliiksi vaihtaa vuokralaisia kuukausittain.
Tänään oli ensimmäinen kulttuuripläjäys, Straussin operetti. Operetti ei ole oikein minun alaani, en ymmärrä mitä puhuvat.
Näin sitten tänä aamuna naapurin mummoakin ja itku silmässä kertoi että hänen serkkunsa asunto talossani oli eilen ryöstetty. Ja oli kuulemma rautaovi. Kaikki oli viety ja rikottu. Pitäisiköhän tehdä jokin vakuutus.
Tämä mäkkärin netti toimii oikein hyvin.
Nyt lähden suuntautumaan kohti evankelista kirkkoa.