Odottelen ja odottelen, ettá saisin kuvia mukaan, mutta sitten ei tule tekstiákáán.
En kyllá vielákáán oikein tajua, kuinka náitá jaksaa lukea. Tulee paineita.
No olkoon. Kun joku ihmetteli, mitá táállá teen, tulkoon esimerkkiná eilinen páivá.
Aamulla katsoin juna-aikatauluja ja láhdin junalla Esztergomiin. Matka kesti puolitoista tuntia ja matkaa oli alle 60 km, mutta uusi juna oli oikein miellyttává ja katselin mielelláni maisemia.
Esztergomissa on Unkarin suurin basilika ja suuri se todella onkin. Keskikupoli noussee sataan metriin ja sitá kannattavat seinát 17 metrin vahvuiset. Kiipesin kupolin pylvástasanteelle, mutta olisi ollut vielá 40 metriá kiivettáváná pylváitten ylápuolelle. Annoin olla. Ihan hienot maisemat olivat alempaakin.
Sieltá páátin menná bussilla Visegrádiin. Ensimmáinen bussipysákki ei onnistunut ja kávelin eteenpáin. Tulikin pysákki, jolla seisoi vanha pappa vaelluskengát jalassa ja reppu selássá. Hán oli odottanut bussia jo melkein tunnin ja páátimme yhdessá jatkaa odottelua. Minulla oli tuuria, bussi tuli aika pian.
Visegrádista menin lautalla Tonavan toiselle puolelle. Halusin tietáá lautan aikataulut, koska tállá viikolla tulee turisteja. Nagymarosissa on ihan huippuhyvá csukrásda ja páátin lounastaa leivoksilla. Söin tosin alle pari suolaista bogácaa. Ja jálkiruoaksi ihanaa jáátelöá.
Istuin Tonavan rannalla auringossa ja pánttásin unkarin kielioppia. Samalla ihailin Visegrádin linnaa vuoren huipulla. Kun aurinko alkoi painua vuorten taakse menin asemalla ja tuotapikaa juna tulikin. En ehtinyt etsiá lipunmyyntiá, joten ajattelin ostaa lipun junasta.
Oltiin kuitenkin jo pian Vácissa, eiká konnaria tullut ja niinpá hyppásin junasta ja kiertelin Vácin kauniissa keskustassa ja istuskelin ilta-auringon paisteessa Tonavan rannalla. Kun aurinko alkoi laskea, palasin junalla Budapestiin.
Tánáán on maanantai ja aloitin páiván turistitoimistosta, josta hain kassillisen kamaa huomenna tulevalle lappeenrantalaiselle kuorolle.
Sitten vaihdoin rahaa heitá varten valmiiksi ja menin suosikkikauppahalliini syömáán. Ja nyt nápyttelen kirjaston tietokonetta.
Kaunis páivá menee kyllá hukkaan sisállá, mutta on pakko tehdá láksyjákin joskus. Aika tylsá aihe: paikanhaku ja suosituskirjeen laatiminen. Viimeksi piti olla ansioluettelo, mutta en tehnyt, koska en muista aikoja, enká enáá hae työtá. Mutta nuhteita tuli. Pitáá tánáán ainakin se suosituskirje kirjoittaa.
Huomenna menen kentálle kuoroa vastaan ja sitten alkaa vilkas viikko, joten en varmaan paljon ehdi koneelle. Heillá on keskiviikkona konsertti, Johannes passio, ihan keskustassa.
Oikein hyváá páásiáistá kaikille!!!
maanantai 18. huhtikuuta 2011
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Tauti takana
Olin sitten kunnolla sairas. Mutta viime torstaina alkoi energisyys palata ja siitá eteenpáin onkin meno ollut sen mukaista.
En ole kirjoittanut, koska olen odottanut saavani aikaan muutaman ihanan kevátkukkakuvan táhán mukaan. Ei vaan tunnu onnistuvan, kamerassa ovat odottamassa.
Perjantaina olin aivan Budapestin rajalla olevassa kaupunginosassa náyttelyn avajaisissa. Suomalainen graafikko járjesti vielá yhden náyttelyn, koska paikalliset ystávát pyysivát náyttelyn sinne, siis Rákoscsabaan. Oikein mukavahenkiset avajaiset ja paikalla ollet ihmiset kivoja. Googlatkaapa Antero Olin, todella upeita töitá.
Avajaisten jálkeen mentiin paikalliseen ravintolaan syömáán hyvin ja jopa tanssittiinkin. Melkein henki láhti ja paluumatkalla bussissa yskitti niin perusteellisesti.
Viikonloppu meni oopperan merkeissá, ei niistá sen enempáá. Kolme náytöstá katsoin. Nyt kyllá jouduin Katin kanssa váhán huonoille paikoille. Emme juurikaan náhneet, ellemme nousseet seisomaan. Mutta eipá tuo paljon haitannut, Verdin Trubaduurissa seistá könöttávát paikallaan eiká paljon mitáán tapahdu. Musiikki kuului hyvin, olimme toisen kerroksen ensimmáisessá aitiossa. (Hintaan 80 senttiá)
Mutta sitten eilen illallapa olin mielenkiintoisessa konsertissa. Minulla on táállá japanilainen tuttu, joka kutsui japanilaisten járjestámáán hyvántekeváisyyskonserttiin maanjáristyksen uhreille. Ensimmáisená oli rumpuorkesteri ja pidán heistá kovasti. Lyömásoittimet ovat minulle mieluisia.
Mutta toisena ohjelmassa oli Ainola lyrical pieces ja sáveltájáná japanilainen. Miná tietenkin kovasti ihmettelemáán nimeá ja tietenkin kyselin. Ensin ei tiedetty mitáán, mutta sitten Makiko esitteli minun illan viulistille ja samalla kysyin háneltá. Námá lyyriset runot on kuulemma sávelletty Izumi Tatenolle, joka vaikuttaa myös Suomessa. Ja sekin oli aika mielenkiintoista, ettá námá kappaleet oli sávelletty vasemmalle kádelle. Eipá tarvittu nuotinkáántájáá, koska oikea kási oli koko ajan vapaana.
Tánáán on kirjastopáivá, kuten huomaatte áákkösistá. Olen odotellut puhelua suomalaisilta, ei vaan kuulu. Ensin pyydetáán opastusta ja sitten kun sitá tarjoan, ollaan vaivautuneita ja halutaan seikkailla omin páin. En kestá monimutkaisia ihmisiá. Ovat Kotkasta. (varmaan opettajia)
Olen huomannut lukijoitteni tulleen vallan riippuvaisiksi. Kun ei muori matkustanut, sain huolestuneita viestejá. Nykyáán viihdyn hyvin puistoissa paikallani. No sattuuhan siellákin joskus. Eilen juttelin pitkáán eráán miehen kanssa, mutta tulin kyllá siihen tulokseen, ettá mieluummin seurustelen kásitöitteni ja lukemisieni kanssa.
Eilen olin ensimmáistá kertaa tanssimassa. Joka kuukauden toinen sunnuntai on tanssin opetusta. Kunto vaan ei ole kovin kummoinen.
Perjantaina olin aivan Budapestin rajalla olevassa kaupunginosassa náyttelyn avajaisissa. Suomalainen graafikko járjesti vielá yhden náyttelyn, koska paikalliset ystávát pyysivát náyttelyn sinne, siis Rákoscsabaan. Oikein mukavahenkiset avajaiset ja paikalla ollet ihmiset kivoja. Googlatkaapa Antero Olin, todella upeita töitá.
Avajaisten jálkeen mentiin paikalliseen ravintolaan syömáán hyvin ja jopa tanssittiinkin. Melkein henki láhti ja paluumatkalla bussissa yskitti niin perusteellisesti.
Viikonloppu meni oopperan merkeissá, ei niistá sen enempáá. Kolme náytöstá katsoin. Nyt kyllá jouduin Katin kanssa váhán huonoille paikoille. Emme juurikaan náhneet, ellemme nousseet seisomaan. Mutta eipá tuo paljon haitannut, Verdin Trubaduurissa seistá könöttávát paikallaan eiká paljon mitáán tapahdu. Musiikki kuului hyvin, olimme toisen kerroksen ensimmáisessá aitiossa. (Hintaan 80 senttiá)
Mutta sitten eilen illallapa olin mielenkiintoisessa konsertissa. Minulla on táállá japanilainen tuttu, joka kutsui japanilaisten járjestámáán hyvántekeváisyyskonserttiin maanjáristyksen uhreille. Ensimmáisená oli rumpuorkesteri ja pidán heistá kovasti. Lyömásoittimet ovat minulle mieluisia.
Mutta toisena ohjelmassa oli Ainola lyrical pieces ja sáveltájáná japanilainen. Miná tietenkin kovasti ihmettelemáán nimeá ja tietenkin kyselin. Ensin ei tiedetty mitáán, mutta sitten Makiko esitteli minun illan viulistille ja samalla kysyin háneltá. Námá lyyriset runot on kuulemma sávelletty Izumi Tatenolle, joka vaikuttaa myös Suomessa. Ja sekin oli aika mielenkiintoista, ettá námá kappaleet oli sávelletty vasemmalle kádelle. Eipá tarvittu nuotinkáántájáá, koska oikea kási oli koko ajan vapaana.
Tánáán on kirjastopáivá, kuten huomaatte áákkösistá. Olen odotellut puhelua suomalaisilta, ei vaan kuulu. Ensin pyydetáán opastusta ja sitten kun sitá tarjoan, ollaan vaivautuneita ja halutaan seikkailla omin páin. En kestá monimutkaisia ihmisiá. Ovat Kotkasta. (varmaan opettajia)
Olen huomannut lukijoitteni tulleen vallan riippuvaisiksi. Kun ei muori matkustanut, sain huolestuneita viestejá. Nykyáán viihdyn hyvin puistoissa paikallani. No sattuuhan siellákin joskus. Eilen juttelin pitkáán eráán miehen kanssa, mutta tulin kyllá siihen tulokseen, ettá mieluummin seurustelen kásitöitteni ja lukemisieni kanssa.
Eilen olin ensimmáistá kertaa tanssimassa. Joka kuukauden toinen sunnuntai on tanssin opetusta. Kunto vaan ei ole kovin kummoinen.
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Remontin keskellä
Aika juoksee kovaa. Olenko todella ollut täällä jo viikon?
Olen nyt Unkarin onnellisin ihminen, koska naapurista ei kuulu mitään, kiitos uuden ("kalliin") seinän. Vähän on vielä kesken, mutta ääntä ei kuulu!!!!!! Kadulta kyllä kuuluu, mutta minua ei paljon häiritse. Piti olla viime yö evakossa, koska liiman haju oli liian voimakas.
Samalla kun aika juoksee, juoksee myös kevään tulo. Kultasadepensas kukkii kaikkialla ja puissa on jo silmut ja joissakin pensaissa jo pienet lehdet. Onpa mukava kun osaa iloita keväästä. Muistan ajat, jolloin mikään ei tuntunut miltään.
Toissapäivänä loppui nettiaika , enkä halunnut enää maksaa entiselle yrittäjälle. Eilen menin kyselemään sellaiselta firmalta, joka on Nokian kumppani täällä. Palvelu oli ystävällistä ja piti pyytää Mara kortteineen allekirjoittamaan paperit. Minulle tulee kyllä lasku ja nyt on rajaton netti, lukuunottamatta videoita. Nyt voi lähetellä kuvia. Minulla on viiden päivän koeaika, siksi ole tehnyt kokeiluja. Näyttää toimivan ja Sampolle tiedoksi, että voi aina vaihtaa isompaan ja sitten taas takaisin pienempään.
Maanantaina jatkuu remontti ja keskviikkona tulee mummo. Kiireitä pitelee.
Olen nyt Unkarin onnellisin ihminen, koska naapurista ei kuulu mitään, kiitos uuden ("kalliin") seinän. Vähän on vielä kesken, mutta ääntä ei kuulu!!!!!! Kadulta kyllä kuuluu, mutta minua ei paljon häiritse. Piti olla viime yö evakossa, koska liiman haju oli liian voimakas.
Samalla kun aika juoksee, juoksee myös kevään tulo. Kultasadepensas kukkii kaikkialla ja puissa on jo silmut ja joissakin pensaissa jo pienet lehdet. Onpa mukava kun osaa iloita keväästä. Muistan ajat, jolloin mikään ei tuntunut miltään.
Toissapäivänä loppui nettiaika , enkä halunnut enää maksaa entiselle yrittäjälle. Eilen menin kyselemään sellaiselta firmalta, joka on Nokian kumppani täällä. Palvelu oli ystävällistä ja piti pyytää Mara kortteineen allekirjoittamaan paperit. Minulle tulee kyllä lasku ja nyt on rajaton netti, lukuunottamatta videoita. Nyt voi lähetellä kuvia. Minulla on viiden päivän koeaika, siksi ole tehnyt kokeiluja. Näyttää toimivan ja Sampolle tiedoksi, että voi aina vaihtaa isompaan ja sitten taas takaisin pienempään.
Maanantaina jatkuu remontti ja keskviikkona tulee mummo. Kiireitä pitelee.
Kokeilu
Pikaisesti kokeilen kuvien liittämistä uudella nettiyhteydellä. Edellisellä ei ollut toivoakaan.
Kaksi kuvaa maaliskuussa, otettu viikon välein.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Läski
Läski ei johda lämpöä. Se on todistettu kahtena päivänä. Menin tiistaina kuuntelemaan Lincolnin nuoriso-orkesteria, joka kuulemma tai luemma soitti viimeiseksi Sibeliuksen Valse Tristen. Eikä sitten soittanutkaan. Mikä pettymys!
Tänään kävin kuuntelemassa urkuja ja sama juttu, kirkot ovat kylmiä ja penkit lämmitetään niin, että takamus palaa ja pää jäätyy. Onneksi tänään sillä paikalla, jolla istuin, oli lisätyyny. Pienen hetken takamukseni oli palamatta, mutta pian tyynykin lämpeni ja kuumuus kärvensi takamustani.
Iltapäivällä olin sitten rautakaupassa ja kuinka tuttua oli, että myyjästä ei tietoakaan. Miten paljon aikaa remontoijalta kuluukaan rautakaupassa ja ostaja maksaa. Huomenna alkaa seinäremontti. Puhekin kuuluu läpi ja siihen on tulossa muutos. Mielenkiintoista nähdä miten paljon ääntä voi poistaa.
Tänään on sitten bongattu ensimmäinen kukkiva kirsikkapuu. Taidan siirtyä sandaalikantaan, en kaipaa liukkaita. Minun on hyvä olla täällä.
Tänään kävin kuuntelemassa urkuja ja sama juttu, kirkot ovat kylmiä ja penkit lämmitetään niin, että takamus palaa ja pää jäätyy. Onneksi tänään sillä paikalla, jolla istuin, oli lisätyyny. Pienen hetken takamukseni oli palamatta, mutta pian tyynykin lämpeni ja kuumuus kärvensi takamustani.
Iltapäivällä olin sitten rautakaupassa ja kuinka tuttua oli, että myyjästä ei tietoakaan. Miten paljon aikaa remontoijalta kuluukaan rautakaupassa ja ostaja maksaa. Huomenna alkaa seinäremontti. Puhekin kuuluu läpi ja siihen on tulossa muutos. Mielenkiintoista nähdä miten paljon ääntä voi poistaa.
Tänään on sitten bongattu ensimmäinen kukkiva kirsikkapuu. Taidan siirtyä sandaalikantaan, en kaipaa liukkaita. Minun on hyvä olla täällä.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Metsá
Tánáán kávin tarkastamassa metsán. Löysin yhden kevátkukan, lilan ja valkoisen esiintymán. Vielá on selvittámáttá miká lieneekáán. Joissakin puissa alkaa nákyá silmuja, mutta kaikki on vielá edessá.
Olen nyt kirjastossa "láksyjá tekemássá", siksi saatte tyytyá táhán unkarilaiseen á-versioon.
Ei tássá nyt ihmeitá ole tapahtunut, auringossa istuskelin ja yritin selata sanakirjasta ammatteja. On siis nyt opiskelun teemana. Vuorilla tuuli joten palasin keskustaan ja puistossa aurinko paistoi todella lámpimásti.
Illalla menen Maran luokse suunnittelemaan seináremonttia. Aion teetáttáá áánieristystá, jotta ei tarvitse joka sanaa kuulla naapurista. Radiota eivát onneksi enáá soita, aamulla saa nukkua niin kauan kuin haluaa.
Tánáán on jokin amerikkalainen orkesteri-kuoro yhdistelmá tuossa láheisessá kirkossa, menen sinne váhán kuuntelemaan.
Eilen muuten löysin helien ja kivien tukkuliikkeen ja ostin rutkasti tarvikkeita. Nyt tulee helmiá joka láhtöön. Osa menee Kotkan kiviyhdistyksen myyjáisiin.
Olen nyt kirjastossa "láksyjá tekemássá", siksi saatte tyytyá táhán unkarilaiseen á-versioon.
Ei tássá nyt ihmeitá ole tapahtunut, auringossa istuskelin ja yritin selata sanakirjasta ammatteja. On siis nyt opiskelun teemana. Vuorilla tuuli joten palasin keskustaan ja puistossa aurinko paistoi todella lámpimásti.
Illalla menen Maran luokse suunnittelemaan seináremonttia. Aion teetáttáá áánieristystá, jotta ei tarvitse joka sanaa kuulla naapurista. Radiota eivát onneksi enáá soita, aamulla saa nukkua niin kauan kuin haluaa.
Tánáán on jokin amerikkalainen orkesteri-kuoro yhdistelmá tuossa láheisessá kirkossa, menen sinne váhán kuuntelemaan.
Eilen muuten löysin helien ja kivien tukkuliikkeen ja ostin rutkasti tarvikkeita. Nyt tulee helmiá joka láhtöön. Osa menee Kotkan kiviyhdistyksen myyjáisiin.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Lennetty on
Ensin istuin kulkuvälineessä reilut kaksi tuntia ja matkustin Kotkasta Helsinkiin. Muutaman päivän perästä istuin taas kulkuvälineessä reilut kaksi tuntia ja matkustin Helsingistä Budapestiin. Täällä on kaikki ennallaan eikä yhtään lunta, jee. Kevätkään ei ole vielä kunnolla alkanut eli puissa ei ole lehtiä ja silleen. Mukava nähdä alusta asti kevään tulo.
Kotkassa menin oikein käsityökauppaan ostamaan sellaista lentokoneeseen kelpuutettavaa virkkuukoukkua ja olihan niitä joitakin kokoja. Ostin ja maksoin 5 €, huh. Onnellisena sitten virkkasin jo kentällä koneeseen nousua odotellessa ja koneessa. Minulle oli laitettu käytäväpaikka kun en muistanut toivoa ikkunaa, mutta ikkunapaikalle ei tullut ketään, joten siirryin siihen. Kun kone sitten lähti liikkeelle ja lentoemot tarkastelivat vöitä ja muita, eräs pölötti minulle jotain unkariksi ja luulin, että hän huomautti väärästä paikasta. Siis minähän ymmärrän unkaria! (nyt taas paljastui etten oikein hyvin) Toinen emo tuli sitten englannintamaan ja sitä sentään ymmärsin: virkata ei saa nousun eikä laskun aikana??? Taitaa kyllä olla aikamoista hätävarjelun liiottelua. Sitäpaitsi se bambuvirkkuukoukku on yhtä terävä ja luja kuin metallinen eli silläkin voisin puhkaista lentoemon silmän. Kyselivät sitten lennon aikana mitä niistä virkkaamistani isoäidin neliöistä tulee ja ihan unkariksi keskustelimme. Nyt on yhteensä koossa jo 20 lappua, ei niistä langoista tullutkaan lapsille villapukua vaan tuleepa torkkupeitto. Kiitos vaan Marille innoituksesta.
Kotkassa menin oikein käsityökauppaan ostamaan sellaista lentokoneeseen kelpuutettavaa virkkuukoukkua ja olihan niitä joitakin kokoja. Ostin ja maksoin 5 €, huh. Onnellisena sitten virkkasin jo kentällä koneeseen nousua odotellessa ja koneessa. Minulle oli laitettu käytäväpaikka kun en muistanut toivoa ikkunaa, mutta ikkunapaikalle ei tullut ketään, joten siirryin siihen. Kun kone sitten lähti liikkeelle ja lentoemot tarkastelivat vöitä ja muita, eräs pölötti minulle jotain unkariksi ja luulin, että hän huomautti väärästä paikasta. Siis minähän ymmärrän unkaria! (nyt taas paljastui etten oikein hyvin) Toinen emo tuli sitten englannintamaan ja sitä sentään ymmärsin: virkata ei saa nousun eikä laskun aikana??? Taitaa kyllä olla aikamoista hätävarjelun liiottelua. Sitäpaitsi se bambuvirkkuukoukku on yhtä terävä ja luja kuin metallinen eli silläkin voisin puhkaista lentoemon silmän. Kyselivät sitten lennon aikana mitä niistä virkkaamistani isoäidin neliöistä tulee ja ihan unkariksi keskustelimme. Nyt on yhteensä koossa jo 20 lappua, ei niistä langoista tullutkaan lapsille villapukua vaan tuleepa torkkupeitto. Kiitos vaan Marille innoituksesta.
Tilaa:
Kommentit (Atom)