maanantai 11. huhtikuuta 2011

Tauti takana

Olin sitten kunnolla sairas. Mutta viime torstaina alkoi energisyys palata ja siitá eteenpáin onkin meno ollut sen mukaista.

En ole kirjoittanut, koska olen odottanut saavani aikaan muutaman ihanan kevátkukkakuvan táhán mukaan. Ei vaan tunnu onnistuvan, kamerassa ovat odottamassa.

Perjantaina olin aivan Budapestin rajalla olevassa kaupunginosassa náyttelyn avajaisissa. Suomalainen graafikko járjesti vielá yhden náyttelyn, koska paikalliset ystávát pyysivát náyttelyn sinne, siis Rákoscsabaan. Oikein mukavahenkiset avajaiset ja paikalla ollet ihmiset kivoja. Googlatkaapa Antero Olin, todella upeita töitá.
Avajaisten jálkeen mentiin paikalliseen ravintolaan syömáán hyvin ja jopa tanssittiinkin. Melkein henki láhti ja paluumatkalla bussissa yskitti niin perusteellisesti.

Viikonloppu meni oopperan merkeissá, ei niistá sen enempáá. Kolme náytöstá katsoin. Nyt kyllá jouduin Katin kanssa váhán huonoille paikoille. Emme juurikaan náhneet, ellemme nousseet seisomaan. Mutta eipá tuo paljon haitannut, Verdin Trubaduurissa seistá könöttávát paikallaan eiká paljon mitáán tapahdu. Musiikki kuului hyvin, olimme toisen kerroksen ensimmáisessá aitiossa. (Hintaan 80 senttiá)

Mutta sitten eilen illallapa olin mielenkiintoisessa konsertissa. Minulla on táállá japanilainen tuttu, joka kutsui japanilaisten járjestámáán hyvántekeváisyyskonserttiin maanjáristyksen uhreille. Ensimmáisená oli rumpuorkesteri ja pidán heistá kovasti. Lyömásoittimet ovat minulle mieluisia.

Mutta toisena ohjelmassa oli Ainola lyrical pieces ja sáveltájáná japanilainen. Miná tietenkin kovasti ihmettelemáán nimeá ja tietenkin kyselin. Ensin ei tiedetty mitáán, mutta sitten Makiko esitteli minun illan viulistille ja samalla kysyin háneltá. Námá lyyriset runot on kuulemma sávelletty Izumi Tatenolle, joka vaikuttaa myös Suomessa. Ja sekin oli aika mielenkiintoista, ettá námá kappaleet oli sávelletty vasemmalle kádelle. Eipá tarvittu nuotinkáántájáá, koska oikea kási oli koko ajan vapaana.

Tánáán on kirjastopáivá, kuten huomaatte áákkösistá. Olen odotellut puhelua suomalaisilta, ei vaan kuulu. Ensin pyydetáán opastusta ja sitten kun sitá tarjoan, ollaan vaivautuneita ja halutaan seikkailla omin páin. En kestá monimutkaisia ihmisiá. Ovat Kotkasta. (varmaan opettajia)



Olen huomannut lukijoitteni tulleen vallan riippuvaisiksi. Kun ei muori matkustanut, sain huolestuneita viestejá. Nykyáán viihdyn hyvin puistoissa paikallani. No sattuuhan siellákin joskus. Eilen juttelin pitkáán eráán miehen kanssa, mutta tulin kyllá siihen tulokseen, ettá mieluummin seurustelen kásitöitteni ja lukemisieni kanssa.

Eilen olin ensimmáistá kertaa tanssimassa. Joka kuukauden toinen sunnuntai on tanssin opetusta. Kunto vaan ei ole kovin kummoinen.

2 kommenttia:

  1. Kaipasin kyllä kovasti kirjoituksiasi, mutta Pirkolta sain onneksi välitietoja, joten kärryillä pysyin. Tässä on alettava jo pikkuhiljaa orjentoitumaan, että on retkipäivä kohta tulossa, toivon vaan että kulkupelit=polvet toimii, ei tarvi tanssikuntoon tulla, kunhan köpöttelisin..;)

    VastaaPoista
  2. Mua ärsyttää hyvällä tavalla nuo kuvat! Varaanko lennot?! Nyt olis 31pvä lähtien 240 egee suora. Ajattelin nyt olla kaksi viikkoa ja viisi päivää. Luultavasti petyn ajan vähyyteen, jos se seinä hiljentää! Viimeksi olin kypsä tuossa ajassa, ja kaipasin hiljaisuuteen... Onks se ollut oikeasti hyvä? Odotan innolla, ja pusken loppukiriä töissä... Väsnä. Jövök Budapestre!!! Inhoan tätä unkaria suomalaisille -kirjaa. Tää antaa vinkkejä, mutta tosi oudosti. Oikeastaan parhaat kirjat on Teach yourself hungarian ja Tanuljunk nyelveket, Learn Hungarian. : Erdő, erdő, erdő, marosszéki kerek erdő.... Csárdás kisangyalom, érted fáj a szivem nagyon. Hihi. :)

    VastaaPoista