Kuvat puhukoot

Torstaina olin Irénen kanssa kuuntelemassa Sofi Oksasta Aleksandra kirjakaupassa, mutta hän puhui englanniksi, enkä siis saanut kaikesta selvää. Hänen kirjansa on käännetty unkariksikin. Läsnäolleet saivat kirjoihin nimikirjoituksen ja kaikki läsnäolijat viiniä ja pogácsaa.

Perjantaina oli vuorossa Márian galleriassa näyttelyn avajaiset. Jokin aasialainen Ujmurilainen tai jokin muu taiteilija oli antanut työnsä näytteille. Itse hän ei päässyt mukaan, mutta nykyajan mukaisesti oltiin aluksi yhteydessä Skypen kautta. Ihan mielenkiintoista kuulla taustoja.

Lauantaina halusin vain olla ja menin eläintarhaan virkkaamaan. Tuli kuitenkin vähän kierrettyä ja satuin myrkkytalon esitelmään, jossa kerrottiin yli 200-vuotiaista kilpikonnista ja hautovista tiikeribythoneista. Sinä aamuna oli toisen bythonin munat otettu pois ja viety lämpökaappiin yleisön nähtäville. Kestää toista vuorokautta, ennenkuin kuoriutuvat kokonaan munista. Joskus tiikeribythonilla saattaa olla jopa 60 munaa.
Lauantai-iltana menin sitten Maralle juhlimaan Áronin synttäreitä, on Teemun ikäinen. Koko suku oli koolla taaskin. Oli mukava nähdä kaikkia. Gergönkin porukka oli paikalla.

Sunnuntaina aamulla varhain menin kirkkoon. Metro ei kulkenut ja tuli pienoinen kiire, mutta ehdin kuin ehdinkin ajoissa. Oli Zsuzsin toisen lapsen ristiäiset. Täällä ei pidetä kiirettä, koska lapsi saa jo sairaalassa nimen. Samana päivänä vietettiin myöskin yksivuotissynttäreitä muutama päivä etuajassa. Ristiäiset tosiaan pidettiin kirkossa ja perhe ja kummit perheineen istuivat jumalanpalveluksen keskellä kirkon edessä. Oli mukava saada olla mukana. Messun jälkeen kirkon salissa oli kaikille tarjoilua ja sen jälkeen mentiin perheeseen, tällä kertaa lapsen isän siskon luokse. Siellä jatkui mahdoton syöminen ja lahjojen jako. Ihmiset ovat kovin kultaisia. Sielläkin oli mukava olla mukana. Juhlien jälkeen olin niin väsynyt, että nukuin pitkät päiväunet.