Draamaa Budapestissä

Torstaiaamu. Kylpyläpäivä. Aamulla heräsin tietenki suomen aikaa seitsemältä, paikallista aikaa kuudelta. Päätettiin sitten jo herätä ja lähteä. Kylpylässä olimme kahdeksan pintaan. Kuumavesialtaalle suoraan. Ah! Siellä lilluttiin, luettiin, tehtiin sudokuja, yritettiin nukkua kovalla alustalla pyyhe tyynynä. Ei oikein onnistunut. Mutta lilluttiin ja levättiin. Ihanan rentouttavaa. Kuvia ei muistettu ottaa. Minä sitten kyllästyin jo kahdelta, kun alko väsyttämään ja olin jo polttanut nahkani. Seikkailin kotia päiväunille sitten. Matkalla sain todistaa rakkausdraamaa, kun yhdellä pysäkillä viereisestä ratikasta hyppäsi poika meidän ratikkaan ja tyttö jäi itkemään toiseen. Poika siinä sitten surkean näköisenä katsoi tytön perään ja laitteli ilmeisesti viestiä perään. Se oli niin reppanan näköinen se poika, et ihan sääliks kävi. Voi nuorta rakkautta!
Pikkusen jännitti yksin tulla kämpälle. Yritin nopeasti avata ovia, mutta se ei kovin helppoa ollut, kun yhtä lukkoa piti kääntää neljä kertaa johonkin suuntaan, toista kaks toiseen ja porttikongikin piti muistaa laittaa lukkoon. Ovet sain kuitenkin visusti lukkoon ja pääsin päiväunille(facebook nukutuslääkkeenä). Oltiin sovittu, että laitan kellon soimaan puoli kuudeksi, että herään avaamaan äitille oven(avaimethan olivat minulla). Laitoinkin kiltisti jo 5:20 herätyksen, ettei äitin tarvi ainakaan odottaa. Kello oli tietenkin suomen ajassa, joten heräsin tuntia liian aikaisin. Noh.. facebook, herätyskello ja nukkumaan uudestaan. Hyvin äiti pääsi sisälle(kunhan olin onnistunut keksimään mihin suuntaan nytten piti kääntää ja monta kertaa). Sitten suihkuun ja pukeutumaan balettia varten. Pistin pari tonnia maksaneen mekon päälle ja mustat asusteet. Kamera jäi kotia. Äitillä taitaa joku kuva oopperatalostakin olla, joten varastan sujuvasti sen tähän.

Kun Leena ei päässyt Budapestiin, pyysimme Szuszin mukaan balettiin. Liput kun oli ostettu kolmelle. Oli ihan huippua nähdä! Halailtiin varmaan viis minuuttia, ainut yhteinen kieli oli kehonkieli. Äiti onneksi oli tulkkaamassa, niin jotain sai sanottua. Oltiin ku kaks pikkulasta karkkikaupassa, aivan mielissään molemmat. Baletti, Giselle, oli kyllä huippu. Oli ihan taianomainen tunne, kun verhot aukes. Oli kyllä vaikuttavaa nähdä se miten tanssilla voi tehdä taidetta ja ilmaista tunteita. Siihen kun vielä lisätään musiikki, ni itku tuli, kun Giselle kuoli. Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu. Vähän naurunpyrskähdyksiäkin sekaan mahtui, kun Giselle "liiteli" valjaissa lavan takaosassa samassa hassussa asennossa koko lennon ajan ja kun joku setä niisti niin kovasti, että koko sali kuuli. Hieno kokemus oli. Ja valtavan hieno sali! Sieltä jatkoimme iltakaupungin valoissa kotia kohti, hyvästelimme Szuszin ja menimme kebabille. Maha täynnä sitten unten maille.
Tänä aamuna heräsin taas seitsemältä, mutta sain jatkettua unia. Moneltahan lie äiti herätti, että jos aiotaan mennä Szuszin kanssa jonnekkin muskarin tyyppiseen, niin pitää lähteä. En kuitenkaan pystynyt lähteä lapsukaisia näkemään, kun oli niin kova ikävä kotia. Tänään kyllä iski ihan kunnon koti-ikävä. Piti nopeasti lähteä liikkelle, ettei ehdi murehtimaan. Mentiin sitten tsekkaamaan yks hostelli mitä äiti oli jollekkin porukalle tarjonnut, mutta ei kyllä ollut kovin suositeltava paikka. Pitää joku muu paikka keksiä. Sieltä mentiin äitin vakkariruokapaikan kautta kohti junaa, mikä vei Gödöllöin linnaan. Kuningatar Sissin linna.

Barokin ajan linnaksi ihanan hillitty. Kauniita brodeerauksia ja maalauksia siellä oli. Etenkin mua kiehto ne palvelijoiden "salaovet" mm. Kuningattaren pukeutumishuoneessa. Saatiin myös selvyyttä aina mua askarruttaneeseen seikkaan nimittäin miten ne on käyny vessassa sillon. Kiva pienehkö linna ja ihana puutarha! Täällä on pidetty tänä vuonna EU:n kokouksia. Mun kartano/linnaromantiikan nälkää tuli tyydytettyä hyvin, kun puutarhassa käveltiin ja istuskeltiin nurmikolla puun varjossa lukemassa. Luin tämän päivän versiota Romeon ja Julian tarinasta, hyvä kirja. Ihana oli loikoilla siellä lämpimässä ja haaveilla.

Äiti kyllästy jossain vaiheessa ja lähti kylälle shoppailemaan reppua. Tavattiin sitten juna-asemalla. Oli niin hyvä kirja, etten muistanut mennä liikennevaloista, kun luin kirjaa. Huomasin vasta, kun olivat just vaihtumassa takas punaseks, et ois voinu mennä ylikin. Tulikuumaan junaan(äitin mielestä) mentiin ja se ajo niin lujaa nillä huonoilla raiteilla, että tuntu niinku koko vaunu ois ilmaan pomppinu välillä. Sitten päättärillä söin taas lángosia ja äiti jäätelöä. Mums. Hain sitten itsellekin jälkiruoaksi jätskin eivätkä päästänee metroon mua sen kanssa. Jäätelön loppumista odotellessa mulla tuntu päässä siltä, et sairaaks oon tulossa ja päätettiin jättää illan konsertti väliin ja mennä kotia lepäilemään. Äiti sitten alko puhumaan, että sappi taitaa temppuilla. Metrossa se varmistu ja äiti meni istumaan. Ehti mulle siinä kertoa että sappi on unkariks äpä ja että saattaa pyörtyä. Hetken päästä kysyin, että miltä se tuntuu, kun kipeeltä näytti. Äiti sopersi, et pyörryttää ja pyörty. Oli pahan näkönen, ku silmät auki, muttei kukaan sieltä takas kattonu. Siinä sitten koitin herätellä ja ihmiset katto. Yks kiva poika sitten tuli kyselemään, että mikä on. Selvitin jotain äpästä ja että stadionin pysäkillä pitäis jäädä pois. Oltiinki just sillä pysäkillä ja poika paino jotain nappia eikä metro jatkanut matkaa. Äiti alko siitä sitten heräilemään ja kannettiin se asemalle. Samalla yksi kuskeista juoksi katsomaan, että mikä on. Mukavia olivat, kun auttoivat. Äiti selvitti, ettei enää mikään oo hätänä. Unkariks puhu, mutta käden liikkeistä ja äitin tuntien tiesin, ettei apua kuulemma tarvittu. Pääsi kuitenkin jonnekin sinne istumaan hetkeksi. Kohtaus oli loppunut siinä, kun oli havahtunu. Onneksi näin helpolla päästiin. Siitä jatkettiin ratikalla kotia ja kotiovella alko taas tuntumaan, mutta nyt onneksi ehti ottaa lääkkeen ja se tepsi. Että sellaista draamaa täällä tänään. Huh. Kyllähän siinä ehti jo vähän miettiä, että mitä nyt teen, kun ei kieltä osannut ym. Onneksi ei ollut pahempi kohtaus ja onneksi oltiin niin lähellä kotia.

Nyt sitten äiti on tuossa nukkunut ja minä kirjottanut tänne. Kohta nukkumaan, jos vaikka tää mun taudinalkukin saatais kuriin. Varmaan siksikin olen ollut niin väsynyt tänään. Mutta kiva päivä kaikenkaikkiaan tämäkin on ollut. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Tässä vielä vähän romantiikkaa: