torstai 10. helmikuuta 2011

Mutaa

Täällä on aurinko paistanut ja sulattanut lumet ja lämmittänyt ilman kymmenen asteen paikkeille. Minä olen nauttinut ilmasta ja metsässä liikkumisesta. Olen kehittänyt uuden liikuntamuodon vesijuoksun sun muun lisäksi, nimittäin mutakävelyn. Kengänpohjissa vähintään viiden sentin muta ynnä lehtikerros ja housunlahkeet polviin asti kurassa. Kävelin eilen Budakeszistä johonkin. Ei ollut mitään hajua missä olen, mutta polku oli hyvin merkitty ja ajattelin että kai se jonnekin menee. Nyt tiedän, että menee jonnekin kauas. Oli uusi polku, jota ei ollut kartassani, mutta sitten osuin sellaiseen polkuun, joka löytyi kartasta, enkä ollut siellä päinkään, jossa luulin olevani. No kotiin sieltä tultiin ihan hienosti, löytyi bussipysäkki ja kuski antoi vielä alennusta lipusta josain syystä. Löysin tosi hienon paikan, jonne pitää mennä uudestaan. Olin ihan puhki kun tulin kotiin ja menin nukkumaan kuuden maissa ja heräsin virkeänä kello yksitoista yöllä.


Tänään päätin olla menemättä metsään mutakävelylle ja menin junalla lähikylään ja kävelin siellä. Ja kuinka ollakaan eksyin mutapoluille. Oli hieno Kalvaria-mäki, jonne oli laitettu tauluja Jeesuksen kärsimystien kuvin ja mäen päällä kolme ristiä. Ja kengissä viiden sentin kerros mutaa.


Täällä on Ikeassa ollut lihapullaviikot ja olen lähes joka päivä käynyt syömässä 10 lihapullan annoksen 80 sentillä. Ja ainaa vaan maistuu. Jos ostaa lisäksi leivoksen noin euron hintaan, saa ostaa 395 maksavan mukin 95:llä. Eli on pakko syödä jälkiruoaksi myös jotain hyvää.


Tänään oli illalla lähetystössä Gala konsertti, jossa annettiin apurahoja Liszt Akatemian oppilaille ja Kirsi Tiihonen ( mezzosopraano) lauloi. Olin kutsunut Feketen Zsuzsan sinne kun olen kiitollisuudenvelassa hänelle. Meillä on todella hyvä suurlähettiläs täällä. Rento ja ahkera tyyppi. Ei mikään virkaintoinen, mutta hoitaa tehtävänsä sitäkin paremmin. Hän on myöskin alentanut kynnystä lähetystöön. Ilta oli tosi onnistunut siihen asti kun Zsuzsan piti lähteä pois ja jäin yksin. Tarjoilu oli ihan hyvä, pieniä koktailpaloja ja viiniä. Ja nyt on sitten nähty varmaan maailman pienimmät karjalanpiirakat. Kaksi ryppyä oli kuitenkin mahduttu tekemään  ja hyviä olivat. Olin vähän pulassa kun en tuntenut ketään ja tuppauduin suomea puhuvien joukkoon ja.....
Pitäisi kai tietää kenelle voi puhua ja kenelle ei....
Mutta sitten menin onnittelemaan paria balettitanssijaa, jotka saivat myös stipendin ja kuinka ollakaan, heidän joku manageri tai muu halusi auttaa minua balettilippujen saannissa ja olen siitä tosi iloinen, koska tanssiliput menevät nopeasti loppuun.


Huomenna on Márian galleriassa jotkin kirjaan liittyvät avajaiset. Sinne pitää mennä viideltä ja illalla luultavasti menen katsomaan Kuninkaan puhe elokuvan. Joten tekemistä riittää ja museot on vielä kaikki käsittelemättä.


Sunnuntaina menen Zsuzsalle syömään ja johonkin kyläjuhlaan Sóskútin kylään. Ei täältä oikein joutaisi pois.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti