Liukastelua

Tänään oli upea aurinkoinen lämmin päivä. Kulutin sen liukastelemalla savisilla rinteillä geokätköjä etsien. Linnut laulavat täällä, on kai niin lämmintä. Mittari näytti 13 astetta.


Osa päivästä kului postissa jonottaessa sekä pankissa jonottaessa. Nyt on laskut maksettu. Kävin myös oopperassa ostamassa muutaman lipun helmikuulle. Matkalle sattui divari, josta tuli taas mukaan vihreää keramiikkaa.


Olin menossa ratikkaan ja huomasin aika halvan kampaajan ja sain saman tien tukkani leikattua 10 eurolla pesuineen ja kaikkineen. Jotain täällä vielä saa halvemmalla kuin Suomessa. Parturin lisäksi viiniä ja leivoksia. Kaksi jälkimmäistä sangen vaarallisia keholle. Eipä tuo ooperalippukaan liian kallis ole, kolmannen parven viimeisellä rivillä 4 €. Minulla on hyvät kiikarit ja ääni nousee hyvin ylös.


Puistoissa näkee joka puolella orvokkeja, pienet yöpakkaset eivät niitä hetkauta.


Huomena on tarkoitus lähteä porukan kanssa vuorille 8-12 km lenkille. Pitää ottaa kepit mukaan niin pärjää paremmin mudan liukkaudessa.

2012 alkoi Budapestissä

Tänään maanantaina on Fideszin (perusunkarilaisten) tapahtuma Oopperassa ja sen edessä valtava mielenosoitus. Paikalla jopa 100 tuhatta ihmistä. Kuulin radiosta, että katuja on suljettu eikä metro  pysähdy. Täällä on menty kommunismista toisenlaiseen diktatuuriin. Onneksi en mennyt tänään lippuja ostamaan, ehkä en olisi saanutkan.

kaksi tanssihullua

Lauantaina, siis viime vuonna oli aurinkonpaistetta ja Kati järjesti retken vuorille. Porukka koostuu pääosassa hänen sukulaisistaan, mutta olen päässyt mukaan. Katin serkut tai pikkuserkut ovat minulle toista kautta tuttuja, puhuvat suomeakin. Käytiin Budan vuorten korkeimmalla kohdalla ja siellä näkötornista aukeavat huimaavat maisemat.


Illalla mentiin sitten Katin kanssa uutta vuotta vastaanottamaan csángó-iltaan, jossa tietenkin tanssittiin. Sielä oli väkeä vauvasta vaariin.
Puolenyön aikaan laulettiin Unkarin kansallishymni ja perään csángóhymni ja vielä székelyhymni. 

muut paitsi Kati

Yhdeltä jalat sanoivat sopimuksen irti ja lähdimme nukkumaan. Raketit oli jo ammuttu, oli aika kova pakkanen, siis ehkä neljä astetta. Yöbussit kulkivat, mutta en ollut tullut ajatelleeksi, että niihin saattaa olla vaikea mahtua sisään. Pääsin kuitenkin hyvin kotii. Talo oli muuten hiljainen, mutta naapurin radio huusi täysillä. Uuden seinän ansiosta nykyään korvatulpilla selviää siitä metelistä. Tavallinen meteli ei enää kuulu läpi, nytkin on ihan hiljaista.




Tänään kävin kaupoilla mainosten perässä. Olin Jyskissä tasan kello yhdeksän kun ovet avattiin, eikä siellä tietenkään ollut mainostettua tavaraa. Pienen palautteen jälkeen sain varattua itselleni patjan kunhan nyt joskus saavat sellaisen. Saattaa mennä kuukausikin. Sieltä menin Ikeaan syömään aamiaslautasen 70 sentillä ja edelleen MediaMarktiin ostamaan keittolevyn. Kaasuhellani kanssa en jaksa temppuilla, sitä pitää koko ajan painaa, jotta liekki palaa.
Pikavisiitti kotiin laittamaan pyykit narulle ja uutta lastia koneeseen ja matkaan keskustaan päin kirjastoon. Hain uuden kortin vuodeksi ulkomaisten kielten kirjastosta hintaan vähän yli 10 euroa. Täällä lainaamien siis maksaa. Ei tuohon maksuun suomessakaan konkurssiin mentäisi. Lainasin kansanmusiikkilevyjä ja kaksi unkarin kieliopin harjoituskirja. Ilmankos nukutti hyvin kun tulin kotiin. Nyt taas vähän jaksaa kolmen tunnin unien jälkeen.

Uusi vuosi

Jotain ongelmia oli kun yritin kirjoittaa tänne. Nyt kokeilen lyhyesti, onnisttuko?
Oikein hyvää uutta vuotta toivottelen kaikille!!!!

Etelässä (1500 km)

Heipä taas kaikille lukijoilleni. Ja heille, jotka eivät saaneet joulutervehdystä, toivottavasti joulu meni mukavasti ja toivottelen nyt oikein hyvää uutta vuotta. Korttejakin sain. Itse en ole useampaan vuoteen saanut lähetettyä, sekin taito on iän myötä kadonnut. Nyt oli taas vilkas joulunaika, kiitos poikieni, en ehtinyt edes tekstiviestejä laittamaan. Onneksi minulla on sellaisia läheisiä, jotka eivät pahastu.


Ensimmäisenä arkena lensin tänne toiseen kotiini. Lähtiessä aamulla Hesassa oli +7 astetta ja kun lentokoneessa ilmoitettiin kohteen lämpötila, se oli +2. Sumua oli maahan saakka täällä päässä. Matkalla vain alppien huiput näkyivät kauniisti, muuten Eurooppa oli pilvien alla. 


Sampo toi ruhtinaallisesti kentälle, mutta olin laittanut tänne liian myöhään tiedon tulostani, Olipas nyt sitten kamalaa tulla bussilla. Sain lentokentältä ostettua kuukausilipunkin. Kysyin neuvonnasta, sanoivat ettei mistään voi ostaa. Onneksi olen aika itsepäinen ja tiesin että kentällä lähtöpuolella on posti. Menin sinne kysymään ja sain lippuni. Tapani mukaan menin antamaan palautetta infoonkin. Yritin soittaa Maralle, mutta puhelin oli kiinni. Myöhemmin kuulin, että puhelin oli unohtunut johonkin, ei minulla vaan koskaan! Soitin Bélan puhelimeen, mutta hän ei kuullut. Olin jo melkein kotona, kun soittivat ja tulivat sitten käymään. Toivat joululeivonnaisia ja Béla laittoi kaasulämmittimen päälle. Aluksi ei meinannut onnistua, kunnes hän hoksasi kysyä onko pääkatkaisija auki, no ei ollut. Eilen oli 15 astetta, nyt on jo 20 ja ihan mukava olo.


Piti käydä katsastamassa keskusta ja joulutori, joka on vielä tämän viikon auki. Olisin ostanut tänäkin vuonna samoja pannunalusia, mitä viime vuonna. En vain löytänyt. Olin aika sippi ja tulin aikaisin kotiin nukkumaan. Heräsinkin sitten pirteänä kolmen aikaan yöllä.


Aamulla alkoi ikkunasta kuulua naputusta. Minut oli bongattu ja rahat oli loppu. Minulla on tässä talossa kaksi perhettä, joita autan vähän. Koen sen samalla jonkinlaisena suojelurahana. Piroska-mummo toi kahvia ja kaakkuja. Ei ihan paha olla joillekin tärkeä.


En meinannut ehtiä laukkua pakata siinä kahvia juodessa ja suruja kuunnellessa, kun jo soi puhelin ja Mara ja Béla ottivat kyytiin ja mentiin Zsuzsille. Gáboritkin olivat siellä. Syötiin ja tutkittiin lahjoja. Siinä porukassa on kiva olla. Hanga vähän kiukutteli minulle, koska olen kerran ollut hoitamassa, kun Zsuzsi oli jumppaamassa. Ja sama tulee jatkumaan tänäkin keväänä.


Sieltä lähdettiin kolmen maissa ja minä tipahdin matkalla kylpylään. Ensin tunti liotusta 36 asteisessa vedessä, sitten saunaan, höyrysaunaan, kahvilaan ja 50 metrin altaaseen. Sen vesi oli vain 25 astetta, viime talvena oli 28 asteista. Uin vain 500 metriä. Kaikki altaat ovat ulkona, höyry vain nousee. Puoli viideltä tulee pimeää ja valonheittimet sytytetään. Nyt on puhdas olo.


Ja talo on ihan hiljainen.

Arkielämää

Satuin menemään sellaiselle sivulle, josta näkee kuinka moni on käynyt blogia katsomassa. 
En koe olevani kovin ihmeellinen kirjoittaja ja edelleenkin ihmettelen, että jaksatte näitä lukea.


Tänään menin Maijan luokse kivikassini kanssa tekemään helmiä. Kävimme läheisessä kauppakeskuksessa syömässä ja sen jälkeen sain aikaan vain kahdet helmet. Tämän illan aion olla kotona ja hoidella erilaisia rästihommia.


Eilen aamulla menin Zsuzsin luokse lapsia vahtimaan, jotta Zsuzsi voi mennä jumppaamaan. Siellä kului sitten aikaa iltapäivään, jolloin palasin kotiin ihanille päiväunille. Illalla menin tanssimaan ja ilokseni Katikin tuli sinne. Päiväunien ansiosta jaksoin olla yli puolen yön.


Keskiviikkona piti aamulla olla ylhäällä, koska oli tulossa vesimittarin vaihtaja. Ehdin siinä ennen hänen tuloaan hieman siivotakin, sain matot harjattua ym. 
Sillä aikaa kun mittaria vaihdettiin minä taistelin lomakkeen täytön kanssa. Onneksi voin kysyä apua. Lomakkeeseen piti sitten saada jonkun nimi, eikä minulla ollut hajuakaan mistä sellaisen henkilön löytää. Viime vuonna olin kuullut, että tuossa vastapäätä asuu talkkari ja menin sinne kysymään. No eihän tässä talossa enää talkkaria ole ollenkaan, edellinen kuoli. Puhumattakaan sellaisesta henkilöstä, joka allekirjoittaa papereita. Olin ennen mittarinvaihtoa tutustunut papereihini ja huomasin, että vastike ei mene tililtäni.Löysin myös osoitteen, jossa talon asioita hoidetaan. Sinne sitten lähdin matkustamaan ja apua hakemaan. Löytyi pienen hakemisen jälkeen ja sain nimet papereihin ja sain tietää paljonko minulla on maksuja rästissä. En osaa käyttää tämän unkarilaisen pankin nettipankkia, pitää mennä säheltämään taas konttoriin, niinkuin mummot yleensäkin tekevät. Minulla on vastike tästä kämpästä noin 40 euroa koska minulla on vesimittari. Ilman vesimittaria vastike olisi 90 euroa. Aika kallista vettä täällä.
Illalla menin sitten oopperaan katsomaan balettia.


Tiistaina opiskelin hiukan unkaria ja kirjoittelin sanoja milloin missäkin kahvilassa. Kun kyllästyin, vaihdoin paikkaa. Marakin soitti, että hän tulee katsomaan suomalaista elokuvaa. Kävimme katsomassa Postia pappi Jaakobille ja se oli edelleenkin ihan hyvä. Mara ja Bélakin pitivät. Leffasta mentiin Ikeaan illalliselle lihapullia syömään.


Maanantaina olin suomen kielikerhon kanssa Gödöllössä. Kävimme Sissin linnassa ja paikallinen lääkäri, joka on ollut Suomessa töissä, selitti paikasta Suomeksi. Sinne oli myöskin avattu uusi siipi, jossa on ollut lastenhuoneet. Linnasta mentiin paikalliseen luterilaiseen kirkkoon. Papin vaimo on ollut myös aikanaan Suomessa ja puhuu suomea. Hän kertoi kirkosta ja lauloi meille kansanlauluja, joita hän on kerännyt Moldovasta.Lauloimme yhden suomalaisen virrenkin yhdessä.
Kirkosta mentiin ravintolaan juttelemaan ja olikin jo aika myöhä kun tulin kotiin.

Sunnuntaina lähdin porukan mukana junalla Visegradiin ja sieltä käveltiin kaunista laaksoa pitkin vuorten toiselle puolelle pieneen kylään. Kylässä piipahdettiin kapakassa ja jatkettiin matkaa Szentendren suuntaan. Kävelimme Szentendren rajalle asti, koska juuri sen tunnin kohdalla bussilla oli  tauko. Aika väsyneitä jo oltiin kun vihdoin päästiin bussilla juna-asemalle. Juna oli korvattu busseilla ja piti vielä seistä tupaten täydessä bussissa.
Illalla menin erääseen kirkkoon kuuntelemaan suomalaista käsikelloyhtyettä Jyväskylästä. Menin konsertin jälkeen juttelemaan, mutta eivät olleet kovin kiinnostuneita tällaisista mummoihmisistä.

Lauantain vietin elokuvateatterissa ja katsoin ensin Suden tarinan. Välissä kävelin lähistöllä katselemassa muutaman kätkön ja illalla katsoin vielä Väärät juuret ja Kohtaamisia. Täällä siis oli suomalaisten filmien viikonloppu. Paikalliset Suomen kielen opiskelijat olivat unkarintaneet filmit. Perjantaina avajaisissa oli mukana Prinsessan ohjaajakin, Arto Halonen. Häntä haastateltiin aluksi ja oli aika mielenkiintoista kuulla filmin taustastakin. Filmin jälkeen tarjottiin katsojille salmiakkikossua. Haastattelin vähän Halosta ja kiittelin hyvästä filmistä.

Koulusta toiseen

Siinä kylässä, jossa yövyimme (Lészped) on unkarinkielen opettaja. Vierailimme koulussa hänen luokassaan. Attila Márton on nuori mies, kotoisin Erdelystä. Hän meni viime kesänä naimisiin paikallisen tytön kanssa, joten on toivoa, että pysyvät paikkakunnalla. Oppilailla on noin 3-4 tuntia viikossa unkarinkielen opetusta. Selailin kirjoja opettajan pöydältä ja muutenkin oli pedagogisesti hyvä tunnelma.Tämän opetuksen maksaa Romanian valtio, kuulemma koska vanhemmat ovat sitä vaatineet.
Sieltä ajoimme Klézseen, jossa myös oli koulu, mutta aivan toisenlainen. András Duma on rakennuttanut ties millä rahoilla ison talon, jossa on muutama luokka ja museo ja lastentarhahuoneitakin. Ilmeisesti asuvatkin jossain osassa. Siellä oli myös vierashuone. Talo on todella kauniilla paikalla vuorten kupeella. Talon seinällä oli Gergely Csoman tekemä puuveistos, jonka symboliikka jäi vielä epäselväksi.
András opettaa lapsia koulun jälkeen. Nytkin tuli muutama lapsi koulun jälkeen pelaamaan tietokoneilla. He tosin pitivät meille pienen esityksenkin. Hän ei käytä samoja kirjoja kuin Attila, vaan on tehnyt omat kirjat. Kerjäsin tietenkin itselleni, olisin ostanut, mutta en voinut, koska sitten muillekin pitäisi myydä. Lopulta sain kuitenkin lahjaksi ja annoin koululle rahaa. Se toimii pelkästään lahjoitusvaroin.

Lounastimme sisällä pitkän pöydän äärellä ja sain maistaa puliskaa, maissin ja vuohenrahkan paistosta, se oli hyvää. Pálinkakin kuului tietenkin ruokalistaan, piti pitää huoli, ettei tyhjentänyt lasia kokonaan, koska se täytettiin heti uudestaan.
Emme täälläkään ehtineet viipyä pitkään, koska piti matkustaa Csíkszeredaan Demeter Lakatosin muistojuhlaan. Ajettiin takaisin Gyimesiin ja jätettiin peräkärry Péterin pihalle. Oli mukava nähdä vuoret ja kylät uudestaan. Olimme ajoissa perillä, koska ohjelman suunnittelu oli kesken. Lähdimme Katin kanssa vähän kävelemään. Olisin halunnut käydä kansanperinnekaupassa, mutta se oli jo kiinni. Piipahdimme kauppahallissa ja katsomassa modernia kirkkoa. Siinä on alttari keskellä ja käytetty paljon  puuta. Myöhemmin sain tietää unkarilaisen suunnittelijankin, jonka hautajaiset sattuivat viime lauantaille. (Imre Makovecs 1935-2011)

Juhlassa oli puheita, Ildikón laulua, Gergelyn lausuntaa ja paikallisten nuorten upeita esityksiä. Gergely mainitsi suomalaisen matkalaisen ja kertoi esimerkkejä suomen suhtautumisesta asioihin. Juhlan jälkeen tuli sitten eräs naisihminen puheilleni ja puhui suomea. Hän on eläkkeellä oleva unkarin kielen opettaja ja on ollut Savonlinnassa kielikurssilla.

Messusta toiseen

Búcsú oli Szabófalvan kirkossa. Sinne saapui ainakin 50 papin kulkue ja osa väestä istui ulkona, jonne oli laitettu kaiuttimet. Toyotan kuski ja majapaikkamme isäntäpariskuntakin oli mukana. Messu oli romaniankielinen, joten mitään en ymmärtänyt. Valittivat, että väkeä oli tavallista vähemmän.
Meillä oli kiire syömään ja jatkamaan matkaa. Ruoka oli taaskin erinomaista. Tytöt keittelivät sitä kesäkeittiössä, joka ei ollut suuren suuri.
Taas kiirehdittiin matkaan kohti Nagypatakin kirkkoa, jossa pidettiin unkarinkielinen messu. Lupa oli saatu ilmeisesti unkarilaisten vieraiden takia. Lähikylien csángót tulivat kansallispuvuissaan. 

Messun jälkeen joku aloitti laulamisen ja väki lauloi kauniisti, mutta paikallinen romanialainen pappi oli kärsimätön ja sammutteli valot kesken laulamisen. Laulu kuitenkin jatkui vielä hetken .Kirkon pihalla sitten keskusteltiin ja lapset saivat lahjaksi unkarinkielen oppikirjoja. Oli mukava jutella lasten kanssa, koska minäkin vasta opettelen kieltä.
Kirkolta siirryttiin hautausmaalle, jonne suntio tuli kertomaan vabhasta puukirkosta. Kirkko on tuettu yhden kiven varaan.
Illan hämärtyessä jatkettiin matkaa kohden majapaikkaa Lészpediä. Ei kuitenkaan menty suoraan vaan käytiin Trunkin kylän hautausmaalla katsomassa uutta muistomerkkiä, joka on tehty Martin Benedicktille, jonka kotimuseossa myös kävimme. Muistomerkki oli valtava graniittikuutio, joka oli ruskeaa rapakivigraniittia. Oli hauska kertoa muille mistä kivi on peräisin. Kotimuseon edessä oli kaivo, joka on restauroitu ja oli mukana olleille tärkeä kohde. Kyseinen henkilö on auttanut aikanaan unkarilaisia, mutta tarkemmin en vielä tiedä asiasta. Täytyy googlata.

Majapaikassa jakaannuimme muutamaan taloon, menin neljän naisen joukossa kadun perimmäiseen. Syötiin taas illallinen ulkona viiniköynnöskatoksessa, jonka rypäleet olivat jo kypsiä ja maukkaita. Saimme maistaa myös vuorilta tuotuja rypäleitä, jotka vasta maukkaita olivatkin. Majoituimme ns. puhtaaseen huoneeseen (tiszta szoba), jossa säilytetään vaatteita ja liinavaatteita, eikä siinä ole lämmitystä. 
Perheen isä on muualla Romaniassa töissä ja kotona oli äiti kahden alakouluikäisen tytön kanssa ja isoäiti tavan mukaan myös. Vanhin poika oli muualla lukiossa. Yritin antaa isoaidille pientä katolista vihkosta, mutta hän sanoi, ettei osaa lukea. En kehdannut kysyä osaako hän lukea romaniankielistäkään tekstiä. On yleistä, että puhuvat, mutta eivät lue eivätkä kirjoita. Saattaa olla että kirjoitettu kieli puuttuu kokonaan, kuten saamenkielestä aikoinaan.