Messusta toiseen

Búcsú oli Szabófalvan kirkossa. Sinne saapui ainakin 50 papin kulkue ja osa väestä istui ulkona, jonne oli laitettu kaiuttimet. Toyotan kuski ja majapaikkamme isäntäpariskuntakin oli mukana. Messu oli romaniankielinen, joten mitään en ymmärtänyt. Valittivat, että väkeä oli tavallista vähemmän.
Meillä oli kiire syömään ja jatkamaan matkaa. Ruoka oli taaskin erinomaista. Tytöt keittelivät sitä kesäkeittiössä, joka ei ollut suuren suuri.
Taas kiirehdittiin matkaan kohti Nagypatakin kirkkoa, jossa pidettiin unkarinkielinen messu. Lupa oli saatu ilmeisesti unkarilaisten vieraiden takia. Lähikylien csángót tulivat kansallispuvuissaan. 

Messun jälkeen joku aloitti laulamisen ja väki lauloi kauniisti, mutta paikallinen romanialainen pappi oli kärsimätön ja sammutteli valot kesken laulamisen. Laulu kuitenkin jatkui vielä hetken .Kirkon pihalla sitten keskusteltiin ja lapset saivat lahjaksi unkarinkielen oppikirjoja. Oli mukava jutella lasten kanssa, koska minäkin vasta opettelen kieltä.
Kirkolta siirryttiin hautausmaalle, jonne suntio tuli kertomaan vabhasta puukirkosta. Kirkko on tuettu yhden kiven varaan.
Illan hämärtyessä jatkettiin matkaa kohden majapaikkaa Lészpediä. Ei kuitenkaan menty suoraan vaan käytiin Trunkin kylän hautausmaalla katsomassa uutta muistomerkkiä, joka on tehty Martin Benedicktille, jonka kotimuseossa myös kävimme. Muistomerkki oli valtava graniittikuutio, joka oli ruskeaa rapakivigraniittia. Oli hauska kertoa muille mistä kivi on peräisin. Kotimuseon edessä oli kaivo, joka on restauroitu ja oli mukana olleille tärkeä kohde. Kyseinen henkilö on auttanut aikanaan unkarilaisia, mutta tarkemmin en vielä tiedä asiasta. Täytyy googlata.

Majapaikassa jakaannuimme muutamaan taloon, menin neljän naisen joukossa kadun perimmäiseen. Syötiin taas illallinen ulkona viiniköynnöskatoksessa, jonka rypäleet olivat jo kypsiä ja maukkaita. Saimme maistaa myös vuorilta tuotuja rypäleitä, jotka vasta maukkaita olivatkin. Majoituimme ns. puhtaaseen huoneeseen (tiszta szoba), jossa säilytetään vaatteita ja liinavaatteita, eikä siinä ole lämmitystä. 
Perheen isä on muualla Romaniassa töissä ja kotona oli äiti kahden alakouluikäisen tytön kanssa ja isoäiti tavan mukaan myös. Vanhin poika oli muualla lukiossa. Yritin antaa isoaidille pientä katolista vihkosta, mutta hän sanoi, ettei osaa lukea. En kehdannut kysyä osaako hän lukea romaniankielistäkään tekstiä. On yleistä, että puhuvat, mutta eivät lue eivätkä kirjoita. Saattaa olla että kirjoitettu kieli puuttuu kokonaan, kuten saamenkielestä aikoinaan.