Arkielämää

Satuin menemään sellaiselle sivulle, josta näkee kuinka moni on käynyt blogia katsomassa. 
En koe olevani kovin ihmeellinen kirjoittaja ja edelleenkin ihmettelen, että jaksatte näitä lukea.


Tänään menin Maijan luokse kivikassini kanssa tekemään helmiä. Kävimme läheisessä kauppakeskuksessa syömässä ja sen jälkeen sain aikaan vain kahdet helmet. Tämän illan aion olla kotona ja hoidella erilaisia rästihommia.


Eilen aamulla menin Zsuzsin luokse lapsia vahtimaan, jotta Zsuzsi voi mennä jumppaamaan. Siellä kului sitten aikaa iltapäivään, jolloin palasin kotiin ihanille päiväunille. Illalla menin tanssimaan ja ilokseni Katikin tuli sinne. Päiväunien ansiosta jaksoin olla yli puolen yön.


Keskiviikkona piti aamulla olla ylhäällä, koska oli tulossa vesimittarin vaihtaja. Ehdin siinä ennen hänen tuloaan hieman siivotakin, sain matot harjattua ym. 
Sillä aikaa kun mittaria vaihdettiin minä taistelin lomakkeen täytön kanssa. Onneksi voin kysyä apua. Lomakkeeseen piti sitten saada jonkun nimi, eikä minulla ollut hajuakaan mistä sellaisen henkilön löytää. Viime vuonna olin kuullut, että tuossa vastapäätä asuu talkkari ja menin sinne kysymään. No eihän tässä talossa enää talkkaria ole ollenkaan, edellinen kuoli. Puhumattakaan sellaisesta henkilöstä, joka allekirjoittaa papereita. Olin ennen mittarinvaihtoa tutustunut papereihini ja huomasin, että vastike ei mene tililtäni.Löysin myös osoitteen, jossa talon asioita hoidetaan. Sinne sitten lähdin matkustamaan ja apua hakemaan. Löytyi pienen hakemisen jälkeen ja sain nimet papereihin ja sain tietää paljonko minulla on maksuja rästissä. En osaa käyttää tämän unkarilaisen pankin nettipankkia, pitää mennä säheltämään taas konttoriin, niinkuin mummot yleensäkin tekevät. Minulla on vastike tästä kämpästä noin 40 euroa koska minulla on vesimittari. Ilman vesimittaria vastike olisi 90 euroa. Aika kallista vettä täällä.
Illalla menin sitten oopperaan katsomaan balettia.


Tiistaina opiskelin hiukan unkaria ja kirjoittelin sanoja milloin missäkin kahvilassa. Kun kyllästyin, vaihdoin paikkaa. Marakin soitti, että hän tulee katsomaan suomalaista elokuvaa. Kävimme katsomassa Postia pappi Jaakobille ja se oli edelleenkin ihan hyvä. Mara ja Bélakin pitivät. Leffasta mentiin Ikeaan illalliselle lihapullia syömään.


Maanantaina olin suomen kielikerhon kanssa Gödöllössä. Kävimme Sissin linnassa ja paikallinen lääkäri, joka on ollut Suomessa töissä, selitti paikasta Suomeksi. Sinne oli myöskin avattu uusi siipi, jossa on ollut lastenhuoneet. Linnasta mentiin paikalliseen luterilaiseen kirkkoon. Papin vaimo on ollut myös aikanaan Suomessa ja puhuu suomea. Hän kertoi kirkosta ja lauloi meille kansanlauluja, joita hän on kerännyt Moldovasta.Lauloimme yhden suomalaisen virrenkin yhdessä.
Kirkosta mentiin ravintolaan juttelemaan ja olikin jo aika myöhä kun tulin kotiin.

Sunnuntaina lähdin porukan mukana junalla Visegradiin ja sieltä käveltiin kaunista laaksoa pitkin vuorten toiselle puolelle pieneen kylään. Kylässä piipahdettiin kapakassa ja jatkettiin matkaa Szentendren suuntaan. Kävelimme Szentendren rajalle asti, koska juuri sen tunnin kohdalla bussilla oli  tauko. Aika väsyneitä jo oltiin kun vihdoin päästiin bussilla juna-asemalle. Juna oli korvattu busseilla ja piti vielä seistä tupaten täydessä bussissa.
Illalla menin erääseen kirkkoon kuuntelemaan suomalaista käsikelloyhtyettä Jyväskylästä. Menin konsertin jälkeen juttelemaan, mutta eivät olleet kovin kiinnostuneita tällaisista mummoihmisistä.

Lauantain vietin elokuvateatterissa ja katsoin ensin Suden tarinan. Välissä kävelin lähistöllä katselemassa muutaman kätkön ja illalla katsoin vielä Väärät juuret ja Kohtaamisia. Täällä siis oli suomalaisten filmien viikonloppu. Paikalliset Suomen kielen opiskelijat olivat unkarintaneet filmit. Perjantaina avajaisissa oli mukana Prinsessan ohjaajakin, Arto Halonen. Häntä haastateltiin aluksi ja oli aika mielenkiintoista kuulla filmin taustastakin. Filmin jälkeen tarjottiin katsojille salmiakkikossua. Haastattelin vähän Halosta ja kiittelin hyvästä filmistä.